Sininen hetki

Odottelin joulun alla päivänä eräänä sitä päivää valkenevaksi. Eipä valjennut, mutta sormia syyhytti kovasti jo päästä pakkaamaan näitäkin ompeluksia lahjapakettiin (ennen kuin joku tahmatassu ehtii iskeä niihin näppinsä). Päivä alkoi jo hämärtyä, kun päätin napata tyynyt kainaloon ja mennä parvekkeelle sinisellä hetkellä kuvailemaan sinisiä tyynyjä.

 Ompeluksissani toistin jälleen kerran itseäni, nyt oikein triplana:

1. Ompelin taas tyynyjä.
2. Ompelin niitä taas siipan hylkäämistä paidoista (tämä tiedoksi niille jotka yhä uskovat mun riistävän mieleiset paidat siipan päältä...).
3. Ompelin jo toista kertaa eli siis TAAS japanilaisia krysanteemeja, Ken gikuja.

En missään nimessä ole tylsä tyyppi, joka jää pörräämään samoihin kuvioihin, vaan tähän toistoon oli tarve ja näin ollen selkeät syynsä:

1. Piti keksiä joululahjus anopille. Kaikki anopilliset immeiset tietävät että siinä saattaa olla haasteensa. Niinpä ratkaisin asian antamalla hänelle jotain mitä rakastan yli kaiken ...eieiei, en palauttanut poikaansa... eli pehmeitä tilkkukuosisia tyynyjä.
2. Äidille poikansa kauniita paitoja. Hyvä maku pojalla ...kylläkylläkyllä, liittyy minuunkin... 
3. Anoppi fanittaa Japania, ehkä siis Ken gikujakin.

Reunukset ompelin vanhasta vauvalakanasta, joka valitettavasti on kuulemma käynyt meillä tarpeettomaksi, nyyh. Sillä lakanalla ovat köllineet anopin muksut ja muksujen muksuistakin yli puolet. Palautin siis lakanan hänelle. Hieman tuunattuna tosin.

Krysanteemeihin ompelin neljä terälehteä enemmän kuin Hyrrätyynyyn. Ihan vain jotta sain haastetta lisää hommaan ja vain parasta anopille! Tai sitten oli käynyt niin hassusti että silkkipaperinen terälehden kaava oli työn tiimellyksessä saanut kylkiinsä pari osumaa leikkurin terästä ja kaventunut siinä määrin että lisäterälehdille oli tarves...

Tyynyt tikkasin melko kevyesti, terälehdet ulkoreunoja pitkin ja reunoille muutama kiekka suoraa tikkiä paitojen ruutuja ja raitoja seuraillen. Takaa löytyy jo lähes tavaramerkikseni muodostuneena valmis nappilista rintataskuineen eli paidan etumus.

Krysanteemien keskustasta löysivät paikkansa pari anopin äidin vanhaa nappiakin. Tykkään siitä että tavaroilla on historiaa ja tarinoita takanaan.

Nyt olo on joulusta raukea ja Tapanina elo kotona lähes samanlaista kuin nukketalossa Joulupäivänä pari vuotta sitten. Paitsi että oikeassa elämässä jouluvieraat on jo syötetty, juotettu ja saatettu matkoihinsa. Tiskitkin tiskattu. Tänään ollaan pyjamissa ja verkkareissa, nautitaan joululahjakirjoista, -herkuista ja lomasta!