31.8.14

Juhlaherkkuja

Vietin alkukesästä nimipäivääni Petran ja muksulauman kanssa picnicillä Kivinokan uimarannalla. Olin alueella ensikertaa eläissäni. Kiipesin neidin kanssa niemennokkaan kukkulalle katsastamaan vastatehtyä mökkiä, ja kahlasin pöheikössä Petran kanssa mörskäisen majan ympäri ikkunoista vähän sisään kurkkien. Vuohenjuustokolmioleipiä, karjalanpiirakoita, luomulimuja, tuoreita marjoja ja maitokahvia. Jälkkäriksi kävimme Maijan kahvilassa legendaarisilla munkkikahveilla.

Vietin loppukesästä syntymäpäiväni aattoa Petran ja muksulauman kanssa picnicillä Kivinokan uimarannalla. Alue oli alkanut kesän mittaan tuntua kotoisalta. Nautimme KinoKivinokan annista, lapset teltassa Onnelia ja Annelia katsellen, naiset teltan ulkopuolella selät auringon lämmittämiä kiviä vasten picnic-herkuista nauttien. Rukiisia ruohosipulituorejuusto-kurkkukolmioleipiä, savuporoisia suolakeksejä, viinirypäleitä ja totaalisen suussasulavaa mutakakkua kermavaahdolla ja mansikoilla, kaikki kahvilla ja mehuilla alas huuhdottuina. Maijan ja kilinsä moikkailimme herkuttelun lomassa.

Mutakakkuja olen syönyt eläissäni enemmänkin, mutten koskaan ennen muoviselta Muumimammalautaselta uimarannalla. Eksoottista herkuttelua aina niin herättelevällä ekaa kertaa eläissäni -lisämausteella. Riemastuttavaa kokea noita fiiliksiä joka viikko vielä näin keski-iässäkin! Niistä pitää ottaa niiiiin ilo irti, kerta toisensa jälkeen.

Leffan jälkeen siirryimme eväskasseinemme ja muksulaumoinemme Villa Mörskän pihamaalle, joka sitten Petran kesäkuisen siellä käväisyn oli vaihtanut isännän emännäksi ja raivautunut uuteen uskoon. Jatkoimme kakuttelua pahviserviiseillä Mörskän tiluksilla. 

Kakku maistui illan viileydessä pihamaalla hytistessä aivan yhtä taivaalliselle kuin lämpimässä  auringonpaisteessa rannalla. Silti pala kakkua meinasi takertua kurkkuuni ystävän todetessa leiponeensa herkkunsa nimenomaan uuden mökkimme kunniaksi! Uunilämmintä mutakakkua rähjäisen Mörskän kunniaksi. Olin niin liikuttunut, että vallan menin hiljaiseksi ja jäin nieleskelemään häkeltyneenä kyyneliä. Sain taas niin konkreettisen muistutuksen elämän ihmeellisyydestä, ihanuudesta ja yllätyksellisyydestä. Kiitos Petra <3


Leipuri nappasi kuvan kakuttelijasta. En tiedä onko kuva ennen vai jälkeen kyynelten. Ehkä just silloin. Joka tapauksessa muikea on ilme mörskättärellä. Kuvaa tänään katsoessa ei meinaa enää pysyä pöksyissä: niin kamalalta näyttää lasikuisti repsottavine ovineen ja hajoavine rappuineen, niin pitkältä tuntuu edessä olevat kaksi viikkoa kunnes lahot rakenteet alkavat saada kyytiä. Can't wait!!!


12 kommenttia:

  1. Voi mitä herkkuja! Sinulla on upeita ystäviä. Ja miksi mä en koskaan keksi tuollaisia eväitä. Pitää ryhdistäytyä.

    Innolla kyllä seuraan Villa Mörskän uutta elämää. Muuttuukohan nimi sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in, olen onnekas: mulla on upeita ystäviä! Nyt sun ei tarvitse keksiä eväitä, kun voit vaan toteuttaa valmiita listoja :)

      Innolla tulen raportoimaan raksan ja tilusten edistymisestä, ja varmasti aikoinaan sinne asettumisesta ja siellä olemisesta, niin kesätukikohtaa olen siitä itselleni väsäämässä! Saas nähdä, Mörskä on kyllä jo niin vakiintunut, että saattaapi puheessa siksi Villa Mörskäksi korkeintaan korottua. Tai sitten olla jatkossakin vaan Mörskä...

      Poista
  2. Kiitos itsellenne mainiosta päivästä! Kivinokassa on aina kiva käydä - etenkin nyt, kun teillä on siellä oma tukikohta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sen olemassaolo lisää teidän visiittejänne sinne entisestään aivan huimassa määrin! Eikä aina tartte ees tulla kakku kainalossa ;)

      Poista
  3. Reetta1/9/14

    Aivan ihana kuva sinusta ja taustasta, mökissä ei ole mitään vikaa, sillä olisi varmaan paljon kertomista aikojen kulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oot ihana <3. Mökilläkin saattaisi olla tarinaa takanaan, mutta sen edellisellä omistajalla vasta onkin!!! Yli mun kuuntelukestävyyden, koska juttunsa eivät niin paljon liity mökkiin :(

      Poista
  4. Apua, suunnittelin tässä herkkulakkoa, mutta heti tekis mieli juosta tuohon lähi-kahvila Muruseen! Täytyy nyt miettiä asiaa uudestaan, ettei tulis tehtyä mitään äkkinäisiä ratkaisuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mäkin kauhulla luin ystävän fb-päivitystä aiheesta "sokeriton syyskuu". Heti menin ja ostin pussin pakastekorvareita töistä tullessa! Nyt on jo puolet syöty...

      Poista
    2. Joo, ei onnistu tuommoinen syyskuu. Tässä on omat ja monet muutkin synttärit tulossa, joten siirtyy ainakin kuukaudella.

      Poista
    3. Juu, muksujen juhlia leipomisineen mäkin heti ekana mietin. Lokakuukaan se ei voi olla, koska silloin syyslomaillaan. Marraskuu on ainut mahdollinen, koska joulukuuhan ei todellakaan ole. Sokerittomasta syyskuusta mustaaan marraskuuhun, auts...

      Tulevaa synttärionnea :)

      Poista
  5. oikeastaan ihan liian ahdistavaa just nyt. Mennään vaan sillä suklaan ja lakupiippujen voimalla läpi tämän loppuvuoden. Katsotaan sitten tammikuussa, jos vaikka olis joulun aikaan tullut sen verran huonoja oloja suklaapäissään heilumisesta, että olis helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovittu! Nim. "just nieleskelin viimeiset suklaanrippeet"

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)