11.9.14

Rakkautta ja turvaa

Onnea oli eilen palata syksyn ensimmäisestä tilkkupiiristä kotiin, kun neiti oli viihdyttänyt itseään piirtelemällä äitiä kotiin odotellessaan. Piirros oli kiinnitetty oveen tulijan huomattavaksi. Haleja ja pusuja sateli niin taiteilijalle kuin yllätetylle puolin ja toisin kikatuksilla höystettyinä.


Yöllä kuopus heräsi kesken unien ja huhuili äidin sängyn viereen. Ei auttanut paijailu pelkoon, piti siirtyä sohvalle. Ei riittänyt näköyhteys sohvalta äidin sänkyyn, piti kaivaa varasänky esiin ja levittää se aamuyön tokkurassa äidin sängyn viereen. Piti nukkua käsi kädessä. Oli kuulemma maailman turvallisinta. Toinen meistä nukahti, toisella käsi puutui ja sydän pakahtui. Mun suloiset isot, pienet kymmenvuotiaat poikaset.

Puoliso vei mennessään parisuhteen lisäksi aimo annoksen rakkautta ja turvaa, elämän peruspilareita. Kesä meni itkien korttitaloa kasatessa ja pystyssä pidellessä. Onneksi näitä elämässä kovin tärkeitä ja järeitä rakennuspalikoita löytyy kotoa edelleen. Korttitalokaan ei huoju enää ollenkaan samaan malliin kuin vielä jokunen aika sitten. Eikä se edes ole korttitalo, vaan meidän perheen koti.


10 kommenttia:

  1. Anonyymi11/9/14

    Näin on ! Tsemiä teille! t. Sari

    VastaaPoista
  2. Ihana yllätys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, niin liikuttavaa! Ja mitä ihanaa fingelskaa... Lapset kutsuvat mua mamiksi, niin englanniksikin sen voi sitten kirjoittaa a:lla ;)

      Poista
  3. Onpas Sinulla ajattelevainen lapsi!

    Puhuin juuri muutama päivä sitten siitä, että kukaan ei enää hiippaile yöllä sänkyyn. Paitsi koira. Aikaisemmin aina kovan ukkosenilman aikaan tiesi, että kohta sieltä tullaan. Joskus tulivat kaikki kolme.

    Miten musta tuntuu, ihan ilman tuota kuvaakin, että Sinä olet se kdin sydän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Viime yönä jaksoi niellä ylöspomppimisen ja heräilyn aiheuttaman harmistuksen juuri sillä ajatuksella että joskus niitä tulee kovasti kaipaamaan

      Poista
  4. Tukevalta ja turvalliselta paikalta kotinne vaikuttaa! Ei siellä muuten tuollaisia viestejä kirjoiteltaisi. Tuo sydän on niin hellyttävä, että silmäkulmat kosteina luin postaustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kommenttiasi, kiitos ihanista sanoista!

      Poista
  5. Reetta12/9/14

    En voisi kuvitella ihanampaa ja suloisempaa äitiä kuin SINÄ <3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)