Nupulle

Ompelimme tilkkuterapiassa Nuppu-peittoja Naistenklinikan teho-osastolla elämäänsä aloitteleville kullannupuille. Toimme jokainen kotoamme taustafleecejen sävyihin sopivia kankaita, joita sitten saattoi yhteisestä hyvästä käyttää kukin makunsa ja valitsemansa mallin mukaisesti. Opetttajamme Jenni vie kaikki peitot joulun alla osastolle.

Minulla ei onneksi ole kokemusta vastasyntyneiden teho-osastosta, vaikka sitä riskiraskauden aikana useaan otteeseen väläyteltiinkin mahdollisena vaihtoehtona, ja vaikka kolmesta lapsesta se pienikokoisin ylitti keskosrajan vain voinapin painolla. Yksi vauvoistani ei alkuun jaksanut ryhtyä syömään ja kaksi olivat keltaisia, mutta Kätilöopiston ihanat ammattilaiset hoitivat niin lapset kuin vanhemmatkin kuntoon ihan tavallisissa perhehuoneissa.

Sen verran ajatus tuosta tehohoitovaihtoehdosta ehkä jäi alitajuntaan peloksi, että ompelin selvästi peittoni pojalle. Pojat ovat lapsistani olleet ne potrimmat, neidin selviytymisen kanssa on tehty töitä alussa vähän enemmän. Ilmeisestikään en halunnut tällä ompeluksella palata niihin muistoihin ja tunnelmiin.

Peitto syntyi pitkistä kaitaleista. Yhdestä sydämellisestä ja kahdesta kukallisesta kuosista, viisi senttiä leveistä kaitaleista toinen toisiinsa kiinni pitkäksi nauhaksi. Nauhan silitys ja leikkuu pätkiksi. Pätkät sitten askelmakuosiin asetellen ja ommellen. Taakse ihananpehmeä ja sydämellinen fleece, jonka ompelin pussiksi etukappaleen kanssa.

Tilkkupinnan tikkasin taustaan tummimpia askelmia pitkin ja lopuksi reunakaitaleita pitkin. Nopea ja yksinkertainen työ. Silti toivottavasti myös työ, tai peitto, joka osaltaan antaa lohtua ja toivoa heikommilla eväillä alkutaipaleella olevan lapsen vanhemmille ja lämpöä sekä pehmeyttä tuolle pienelle taistelijalle. Peitto, joka ehkä aikanaan päätyy tuon pojan vauvamuistojen laatikkoon, ja jonka hänen äitinsä, sittemmin tuore mummi, kiikuttaa kukaties vielä poikansa esikoistakin lämmittämään. Miniän kauhuksi tai iloksi.

Aa aa lapsoseni,
tuu tuu tuppuseni,
nuku nuku nuppuseni,
lennä unipilveen.

Paina pääsi pilven syliin,
pilvi vie sinut tähtien kyliin.
Jo sinne muutkin lapset meni.
Aa aa lapsoseni. 

Kirsi Kunnas