tiistai 12. toukokuuta 2015

Pinoja

Olen saanut kuulla kummastelua (mun korvissa kyllä ihastelua) siitä ettei nurkkiini kerry mystisiä pinoja, kasoja ja läjiä. Veikkaan kyllä hurrrrrjan villisti että harvemman neitsyen tähtimerkillä varustetun nipon nurkkiin tällaisia kertyykään...

No anyway, iltana eräänä yllätin itseni ihailemasta pinoja kyökissä. Oli yhdessä pinossa houkuttelevia hedelmiä, toisessa pinossa värikkäitä mausteita ja vielä pikkurikiriikkinen pino ystävältä lahjaksi saamiamme espressokuppeja Mörskälle. Nyyh, ajatella: fasiliteetit sieltä puuttuvat vielä täysin, mutta kauniit espressokupit on jo tiskattuina odottelemassa mutteripannukaffeja <3


Puulevytkin ovat päällekkäin eli siis pinossa. Kaikki nämä pinot sitten osaltaan estävätkin kyseisen leikkuulaudan käytön ja vievät puolet apupöydän kipeästi kaivatusta työtilasta... Kun oikein tikistää, niin kyökin harvan ranskalaisen ripustuksenkin voinee erittäin väljästi tulkita vielä yhdeksi pinoksi... Vai mitä?


Ehkä mä en ookaan supernipo, koska mullakin on pinoja.
 
 

4 kommenttia:

  1. Nipo ja pino, anagrammeja! (Joukkoon mahtuu vielä ainakin poni!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihii, ponit sentään ovat toistaiseksi aika kaukana musta ja elostani :)

      Poista
  2. Minusta nuo sinun pinot on tyylikkäitä ja maukkaitakin. Ennen suoristin mattojen hapsutkin ja meinasin pyörtyä, kun mieheni, silloin poikaystävä, nosti patjaansa otti sieltä prässäyksessä olleet housut! Nyttemmin olen hieman suurpiirteisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mä kanssa yllätin aikoinaan sinkkuna itseni polviltaan soffan edessä oikomassa maton hapsuja veljentyttöjen kyläiltyä luonani. Tajusin homman menneen liian pitkälle omalta osaltani ;)

      Voi tota miehistä nerokkuutta ja käytännöllisyyttä!!! En tajunnut tavatessa katsoa sillä silmällä häntä, siis sillä että oliko prässit edelleen kunnossa!!!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)