1.12.15

Pussukkatehtaalla

Vähän niin kuin olis ja sit kuitenkaan ei. Muutaman nesessäärin oon saanut väsättyä pitkällisen suunnittelun ja ähellyksen tuloksena, parit parit kerrallaan. Ei se vielä työstöstä tehdasta tee, mutta muutaman pussukan oon kuitenkin tehnyt. Onhan se sentään muutama enemmän kuin ei yhtään...

Valmiiseen ja tuohon toiseen aikanaan valmistuvaan käytin laukusta ylijääneitä lentäviä hanhia. Joku ei selvästikään ollut taaskaan osannut laskea tarvittavaa blokki määrää oikein!!


Tikkaukseen kokeilin ensimmäisen kerran Tilkunviilaajan blogissaan muinoin neuvomaa ympyrätikkausta. Ohjeensa mukaan merkitsin kynällä aloituskohtaan pisteen ja piirsin muutaman kierroksen spiraalia. Tämän alun tikkauksen jälkeen ympyrä muodostuukin helposti vain paininjalalla tikkiä seuraillen. Paljon yksinkertaisempaa siis kuin voisi olettaa! Vähän joutuu vielä pehmeän soljuvaa kaarta treenaamaan, mutta nyt tyytyväisyyden aiheeksi riittää se että ylipäänsä sovelsin oppia käytäntöön. Välillä riittää vähän ;)

Erityishuomion kehotan kiinnittämään sieviin vetskareihin, joiden pitsireunukset tuovat melkoisen naisellisuuspläjäyksen näihin pikkupussukoihin. Toinen nesessääri sai kylkeensä kolmiotikkausta ja ihan vaan suoraa. Siihen saatan ommella vielä erillisen pohjapalan niin että lopputuloksesta tuleekin vielä kolmiomaisempi, kuin teltta. Nähtäväksi jää, sillä työ saattaa jatkua vasta ensi vuoden puolella. Kone kun tuli siivottua jo joulukoristelun alta pois pöydältä ja tilkkuterapiaakin on jäljellä vain pikkujoulukerta, jossa herkuttelun lisäksi taidan keskittyä kuusiompeluihin. Jipijajee, niin odotan taas keskiviikkoa, yhtä viikon parhaista päivistä <3


Vuoriksi valikoitui mummokalsarin haaleaa pinkkiä. Juuri passelia sävyä suljettuun pussiin... Vaikka rankka marraskuu tulikin jo selätettyä, niin silti voisin itse sulkeutua tuonne pussiin odottamaan joulua lomineen ja riemuineen. Tää pimeys kun syö aika lujaa just nyt. Voisi siitä pimeydestä nauttia siellä pehmeydessä ja lämmössä suljetun pitsiketjun alla. Joku vaan avaisi ketjun kun vaniljainen riisipuuro ois muhinut kypsäksi.

Hoh hoijaa taas tätä ajatuksenkulkua... Paree kait sytytellä joulukuusenvalojen, tähtilamppujen ja lukuisten kynttilöiden lisäksi vielä kaikki katto-, jalka- ja pöytävalaisimet, vessan ja kylppärin peilivalot, saunanlaudealusvalo, vaatehuoneen valaistus, parvekkeen valot ja pianon sekä liesituulettimen valaisimet. Ja olla pohtimatta montako pirun päivää siihen talvipäivänseisahdukseen vielä onkaan...

Kohden valoa keinolla jos toisellakin siis!
 
 


8 kommenttia:

  1. Pimeätä on täälläkin, naapuri lohdutti eilen, että ensi kuun jälkeen on jo helmikuu :D Pitsivetskarit ovat hurmaavan naisellisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuon muistaminen helpottaa! Naisellisuus kehiin kaikin keinoin, vaikka sitten vetskarein ;)

      Poista
  2. Ompele niin iso pussi mihin mahdutaan kaikki! : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, rinsessallinen kimppakaamospussukka työn alle :D

      Poista
  3. Sullahan on aina hyviä päiviä! Kuule, pimeydestä on älytön hyöty: Kynttilät loistavat tunnelmallisesti myös keskipäivän pimeydessä. Monessa maassa ollaan varmasti kateellisia tästä meidän etuoikeudesta. Ihan toisenlainen tunnelma, kun lounaalla laittaa kynttilän palamaan, kuin jos auringonpaisteessa siihen tulta virittelisi. Riisipuuroa! Taidan tehdä viikonloppuna. Kalsarikangas on hyvää vuoriksi, kun on vaaleaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, sä oot niin rakentavan lohdullinen! Kieltämättä arkiaamukin on juhlaa kun pimeyteen sytyttelee kynttilän tai pari, joten toiminee lounaallakin :). En suo ajatuksia utsjokelaisille pimeydestä rutistessani, en halua edes ajatella millaista olisi olla 1,5 kk ilman aurinkoa, joka nytkin niin kauniisti paistelee akkunan takana.

      Poista
  4. Ihania nuo vetskarit! Mistä löysit moisia? Haluaisin juuri tuollaisia vaatteisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ovat!! Löysin ne Eurokankaasta, jossa myös lisää värivaihtoehtoja.

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)