keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kohti korkeuksia

Viime kesänä thermolaatikoihin istuttamani villiviinit selvisivät talvesta paukkupakkasineen loistavasti eli kaikki 3 hengissä. Yhtä hyvin ei mennyt kärhöillä toisessa loodassa; siellä henkiin jäi vain 1/3.

Viime päivien paiste ja lämpö on vetreyttänyt kasvit huimaan viheriöintiin. Jopa niin khimaan että katto tulee tuota pikaa villiviineillä vastaan, ja saanemme parvekkeemme sisäpuolelle viherkaton...


Lisääntyneen valon huomaa ilokseen myös iltaisin hämärän tullen, kun päivän paisteessa latautuneet sirkusvalot pamahtavat loistamaan pimeydessä.


Kevät <3
Se vaan yllättää kerta toisensa jälkeen ja ihan joka vuosi uusilla aluillaan, vehreydellään ja valollaan.
Kevät <3


tiistai 8. toukokuuta 2018

Sydämiä pikkuisille

Kesällä syntyvien pikkuprinssin ja pienen rinsessan peitot valmistuivat tovi sitten. Prinssin peiton taustaksi päätyi äitinsä kummitytön vanhaa naperoajan pussilakanaa, jonka kääntöpuolta löytyy myös peiton etumuksesta. Kantin ompelin vauvan äidin yhden poikaserkun ylijäämäpeittokankaasta.


Tikkasin kumpaisenkin työn kevyesti lähinnä vain blokkien reunoista, jotta peitot pysyivät mahdollisimman pehmeinä ja laskeutuvaisina. Pienen printtisydämen prinssin peitosta tikkasin vielä erikseen nousemaan esille lähitulevaisuutemme rakkaimman pikkuprinssin kunniaksi. Olisipa jo kesä, ja tuo vauveli isotädinkin syliteltävänä!!

 


Pikkuprinsessan hempeän peiton kanttasin oman rinsessani peitosta jääneellä pallokankaalla. Taustaksi päätyi Marimekon pirteää kirjainkangasta. Tikkauksen sai blokkiruudukon lisäksi myös parit pienet painetut sydämet, kulmissa olevat tilkkusydämet ja kankaanpainantaa harrastaessa tekekmäni parit kyyhkyset.

 
Toivottavasti vauvoilla tulee peitoillaan kölliessä olemaan yhtä mukavat oltavat kuin minulla oli näitä heille työstäessäni <3