Tänä ja viime kesänä on rinkka saanut levätä kellarikomerossa. Ajoittain se on harmittanut, ja mielessä on käynyt sen ulkoiluttaminen. Viime vuonna suuntasimme ystävän kanssa rinkkavaelluksen sijaan matkalaukkuinemme Mallorcalle joogaamaan ja fillaroimaan, ja tänä keväänä alustavatkin reissusuunnitelmat Turun saariston koluamisesta kariutuivat koronaan.
Suunnitelma ystävän synttäreillä piipahtamisesta Savossa poiki kuitenkin kesäloman ratoksi usean päivän Itä-Suomen tourneen autolla kohteesta toiseen siirtyen. Reitti vei meidät kääntymään kauniille Kolille.
Ateneumissa ihaillut Järnefeltin kansallismaisemat (joissa taiteilija on käyttänyt omaa vapauttaan sijoitellen kiviä ja puita vähän muutenkin kuin miten ne paikan päällä luonnossa ovat...) tulivat katsastettua pienessä tihkusateessa, opastaulut tavattua perusteellisesti ja jään liikehdinnän jälkiä kalliossa sekä kalliokirkkoa taivaan alla ihmeteltyä.
Kesänä joksi ei vaellusretkeä ohjelmoitu on nyt kuitenkin tullut valloitettua Ukko-, Akka- ja Paha-Koli. Ilman painavaa rinkkaa selässä, ilman kovapohjaisia ja pitkävartisia vaelluskenkiä, päinvastoin osa matkasta maisemahissillä körötellen ja sontsa kädessä, mutta kumminkin. Hien sai ihoon ja sadetakin siihen liimautumaan kyllä näinkin! Kaunista ja vaikuttavaa oli <3
Been there, done that ✅
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)