maanantai 19. lokakuuta 2020

Metsä parantaa

Voi kuinka mä tunnen vieläkin lähes leijailevani! Viime viikolla uutisoitiin näyttävästi tutkimustulos metsän parantavasta vaikutuksesta pienillekin ihmisille. Kunttaa ja istutuslaatikoita suositeltiin kaikkien päiväkotien pihamaille. 

Voi kunpa <3

Jälleen kerran pääsin myös nyökyttelemään päätä itse itselleni tyytyväisenä; jokainen lapsukaiseni kun on kärrätty mökkimaastoihin aivan pienestä pitäen. Kesävauva vajaan viikon vanhana ja pienet syysvauvat syksyn mittaan. Hiekkaa ja sammalta ovat kaikki onnistuneet suuhunsa tunkemaan mökkipihoilla ja lähimetsissä, suurimmat rippeet vain pyyhkäisty suupielistä pois. Kauhistelua moisesta olen kyllä aikoinaan saanut osakseni, mutta yhdelläkään heistä ei ole ollut allergioita luonnon aineille, ei jatkuvia korvatulehduskierteitä eikä vatsatautiepidemiatkaan meitä kurittaneet.


Viikonloppuna heräsin kuvan näkymään. Minä joka olen totaalisen univammainen, ja nukun useimmat yöt huonosti sängyssä laidalta toiselle kieriskellen, kaihtimet ja pimennysverhot suljettuina, huoneen ovi säpissä sulkemassa valon ja äänet unitilan ulkopuolelle.

Illanpimeydessä olin jättänyt kaikki verhot sulkematta, ja saunanraukeana ryhtynyt unille. Yöllä havahduin pariin otteeseen, ihailin hetken puita ja jatkoin unia. Aamulla heräsin erittäin poikkeuksellisesti paljon aurinkoa myöhemmin. Sen valo värjäsi puiden vielä vihreitä lehtiä kultaisiksi. Näky oli uskomaton! 

Sängystä ei meinannut malttaa nousta vaikka lähes kellon ympäri olin vedellyt hirsiä. Olo oli kuin lottovoittajalla, ellei jopa parempi. Hymyilytti kun ajattelin "metsän", oikeammin pihan muutaman ikivanhan lehmuksen hellineen ja parantaneen mun uniakin.

Alkuviikko oli vietetty syyslomaillen metsän keskellä ja järven rannalla mökkeillen, joten varmasti parantavaa vaikutusta oli tankattu urakalla jo unien alle sienimetsissä, rantakallioilla, puusaunassa ja viileässä uimavedessä, mutta kokonaisvaltaisesti se paketoitui, suorastaan kristalloitui vielä näillä "metsäisillä" yöunilla. Teki niin liikuttavan hyvää ja tuli niin tarpeeseen. 

Mitens sun metsäsuhde voi nykyään?


2 kommenttia:

  1. Luin saman uutisen ja ajattelin, että varmaan pitää paikkansa. Ehtana maalaistyttönä voin todeta, että ei ole pahemmin allergioita. Paitsi joulukuusi. Omatkin lapset ovat saaneet olla maan kanssa tekemisissä ja aina ei ole ehtinyt väliin, kun suuhun on mennyt luonnon antimia :)

    Mukavaa viikkoa! Ja hyviä unia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi joulukuusi, totta tosiaan! Sehän se meilläkin! Olen jo niin tottunut keinokuusiin, etten edes muistanut meitä ennen vaivannutta joulutukkoisuutta ja -käheyttä.

      Kiitos ja U2 <3

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)