sunnuntai 14. elokuuta 2011

Rinsessallista

Once upon a time there was a princess... alkaa tarina jonka kaikki tunnemme. Ja joka tältä osin on nyt loppuun käsitelty. Tämä tarina kertoo sen sijaan seitsemästä keski-ikäisestä naisesta, jotka päättivät ryhtyä rinsessoiksi Ainakin osa-aikaisiksi sellaisiksi.


Aloitetaanpa alusta: Olipa kerran rypäs naisia, jotka istuivat saman lounas- ja kahvipöydän ympärillä arjet, ja päivät pitkät rupattelivat mitä mieleen tuli. Ja sitähän tuli! Jossain vaiheessa jutusteluissa alkoi toistua sama teema säännöllisen epäsäännöllisesti: rinsessalliset juhlat on saatava aikaan vielä ennen vanhainkotiin menoa! Juhlasuunnitelmien laatimista ei lainkaan jarruttanut samassa pöydässä istuvat salskeat palomiehet… Päinvastoin: hehän näkevät työssään hyvin laajan kirjon erilaisia ihmiskohtaloita ja muutama rinsessallisuudesta haaveileva työkaveri ei juuri tainnut erottua siinä kirjon rikkaudessa!

Puhetta ja suunnitelman tynkää riitti, toteutus vain tuntui aina jäävän arjen jalkoihin. Kunnes yksi leideistä kutsui joukon mökilleen juhlimaan syntymäpäiviään… rinsessallisesti! Tästä intoutuneena muu ryhmä ryhtyi suunnittelemaan synttärisankarille yllätystä. Mietimme mistä hän meidän lisäksi pitää ja päädyimme saman tien skumppaan. Tämä taas poiki idean skumpparinsessoista. Äkkiä siis kangaskauppaan ostamaan metrikaupalla samppanjan väristä tylliä ja ompelutalkoot pystyyn! Ommellessa kehittelimme itsellemme myös kuplivat arvonimet.

Oli siinä savolaiskyläläisillä ihmettelemistä, kun kuusi naista purkautui paikallisen menomestan pihalla autoista ja ryhtyi vaatteiden vaihtoon parkkipaikalla. Ei tainnut olla tyllihameet kovin yleisiä sinä kesänä syvällä Savossa. Seuraavan kesän sikäläisestä muodista en tiedä, mutta sen tiedän että tapausta on kylällä pitkään puitu ;). Baarin pikkuruisessa vessassa syntyi kuninkaalliset ilmeet ja pantiin tiarat kutreille keikkumaan, sekä arvomerkit rintapieliin ojennukseen. Kyllä oli päivänsankari melkoisen yllätetty kun kupliva samppanjapilvi leijui mäntymaisemaan!


Kolmen päivän rinsessallinen biletys aikaansai jo sellaisen rutiinin rinsessaeloon, että kuvio oli vakiinnuttanut asemansa. Seuraavat vuodet juhlittiin ilman tyllihameita, mutta tiarat päässä. Joululahjapaketeista löytyi uusia ruununjalokiviä, rinsessallisia joulukuusenkoristeita ja jopa kruunuilla ja vaakunoilla somistettuja serviettejä.


Rinsessakööri pysyi vakiintuneena. Ehkä vähän sisäänpäinlämmennyttä tai muuten vain insider-toohotusta... 

Nyt unelma on toteutettu ja rinsessahuuma muuttui matkan varrella astetta aikuismaisemmaksi sisterhood-meiningiksi. Ehdottomasti kuitenkin suosittelen kaikille naisille kunnon rinsessavaihetta elämään! Oli sen sitten ehtinyt kokea jo hyvin paljon nuorempana tai ei, ilon siitä saa irti isosti. Toivottavasti kaikki rinsessat myös elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Onhan sitten ainakin mitä mummona muistella! Tämänkin ihanan kuvan nappasi rinsessaköörin kuningatar Fifi.


Sen pituinen se.
Armollisesti teidän, Rinsenssa Dom Pérignon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)