Ohh
Yes sir I can boogie
But I need a certain song
I can boogie, boogie boogie
All night long
Yes sir I can boogie
If you stay you can't go wrong
I can boogie, boogie boogie
All night long
Välillä tuntuu että saan olla monena. Miksi en siis myös Baccaran Mayte (hän joka pukeutui mustiin) ja María (hän joka pukeutui valkoisiin) samalla kertaa hoilatessani yhden naisen espanjalaisduona tuota lapsuuden lempparia. Sanoja en silloin ymmärtänyt ja ehkä hyvä niin. Melodia tarttui ja tarttuu edelleen.
Melodia on pysynyt muuttumattomana reilut 30 vuotta, mutta tuossa ajassa minä olen muuttunut ja paljon. Jo kauan olen ymmärtänyt laulun sanat ja jo melko kauan sitten olen lopettanut laulun tahdissa tanssimisen yökerhoissa. Ei sillä etteikö se pistäisi edelleen laulamaan ja tanssimaan… Minusta vaan on tullut monen lapsen mamma ja himahiiri. Tanssilattioiden parketit ovat vaihtuneet eteisen parkettiin. Samaan tunnelmaan sielläkin pääsee ilman tuskallista vaatteiden valkkailua ja naaman ja tukan tälläystä. Sen kun sytyttää valot eteiseen ja antaa fiiliksen viedä!!!
Eteisessä ei nimittäin olekaan ihan mitkä vaan valot, vaan tällaiset namut.
Ihastuin kaupan kalsakassa valaistuksessa niihin ilman että tajusinkaan millaiseen valon ja varjon leikkiin pääsen niiden kanssa kotona. Käsi tai tuuli heilauttaa lamppua ja iltainen discovalaistus on valmiina!
Käytävällä olevat peilit tuovat oman hauskan lisänsä valon liikkeeseen, ja aikaansaavat kattopalkkeihin melkoisen vaikuttavia efektejä. Vai mitä sanot?
Miksi ihmeessä edes vääntäytyä ulos kokemaan tanssin huumaa, kun homma hoituu kotona vaikka yöpissä ja viidessä minuutissa. Sitten voikin jo kömpiä omaan mukavaan sänkyyn.
Kuka hei oikeasti jaksaa enää
boogie, boogie boogie
All night long ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)