Olin aikoinaan kesävauva. Pidän itseäni kesän lapsena. Minulle kesällä paistaa aina aurinko, ihmiset ovat paljon rennompia ja voin vain ja ainoastaan nauttia. Olen syntynyt kesän viimeisenä päivänä. Vasta synttäreiden jälkeen alkaa syksy, se ankea elämä. Inhoan syksyä.
Nyt olen juhlinut melkein jo viikon synttäreitäni, niin kesällä kuin syksynkin puolella… Olo on kuin ekaluokkalaisella, jolle pehmeää laskua tarjotaan joka suunnalta. Samaa pehmeää laskua olen saanut minäkin, niin ikääntymiseen kuin sen ison pahan syksyn saapumiseen.
Aikaisemmin syksy on ollut aikaa jolloin olen halunnut hautautua filtin alle sohvan nurkkaan jalat kippuralla, ja toivoa että minut kaivettaisiin sieltä esiin vasta joulupipareita paistelemaan. Koskaan ei tämä toiveeni ole vielä toteutunut. Loskaan ja märkään on pitänyt lähteä ja hoputtaa vielä lapsetkin mukaan aamulla kylmään ja koleaan. Paha äiti – fiilis on tullut ruokittua syksyisin oikein pönäkäksi ja senkin myötä oma olo tukalaksi.
Parina viime vuonna olen alkanut vihdoin tiedostaa että olen toistanut tiettyjä käyttäytymiskuvioita, tavallaan antanut itseni liukua syyshorrokseen, tylsyyteen ja voimattomuuteen. Kuinka huojentavaa onkaan alkaa ymmärtää omaa käytöstään! Sen myötä kun on saanut mahdollisuuden myös korjata asiaa omalla toiminnallaan.
Tänä syksynä oikein odotan märkiä kelejä ja olen jo iloinnut muutamista elokuisistakin kaatosateista. Miksikö? No koska olen ostanut niin namit kumpparit itselleni, että haluaisin käyttää niitä harvase päivä! Aiemmin käytin kumisaappaita vain mökillä ruohoa leikatessa tai metsässä liikkuessa. Kunnes vihdoin tajusin että märiltä kengiltä ja kolealta ololta voi itsensä varjella kumppareilla myös kaupungissa. Näin vanhaksi piti elää hoksatakseen tällainenkin asia… Mökillä käyskentelen tiluksilla pitkävartisissa saappaissa verkkarit pussihousuiksi varsiin sullottuina. Kaupungissa voin yhdistää nilkkurimalliset saappaani ihan passelisti prässipöksyihin tai jopa hameeseen. Materiaalin lisäksi näitä ihania sadevarusteitani yhdistää myös väri: kumpikin heleän pinkit :-). Ihanaa tyttömäistä piristystä sadepäivään!
Varpaiden lisäksi yritän pitää kuivilla ja pinnalla myös pääni. Aktiivisesti pyrin näkemään kaiken syksyisen kauneuden ympärilläni ja osaltani luomaan sitä lisää. Iloisuus lisää iloisuutta ja hyvä mieli hyvää mieltä. Tällainen karnevaalinäky kotikulmilla korttelijuhlien jälkeisenä aamuna ei voi muuta tehdä kuin saada suun tosi leveään hymyyn ja mielen iloiseksi pitkälle päivään. Siitäkin huolimatta että fillarilenkille olikin jo joutunut vetämään päälleen hupparin syksyisen koleuden karkottamiseksi…
Luonto on itse asiassa hurjan kaunis tähän aikaan vuodesta. Sormeni syyhyävät että pääsen näiden ruusunmarjojen kimppuun, ja saan askarreltua niistä ihanan kranssin syksyiseksi somistettavalle parvekkeelle.
Tämä syyskuva taas kävisi mielestäni melko hyvin osastolle ”kuin 2 marjaa” tuon edellisen kanssa… Vaikkakin kummassakin kuvassa niitä marjoja on paljon enemmän kuin ne 2. Mikä huumaavan ihana tuoksu tuleekaan omenista. Raikkaan imelä tuoksu vie jotenkin aivan takaisin lapsuuteen, sukulaistädin puutarhaan ja tuoremehuaseman mäskisiin höyryihin.
Olen myös löytänyt sisäisen oravani! En kerää tammenterhoja varastoon talvea varten, mutta huomaan kantavani kotiin kassikaupalla kynttilöitä, ja sekä virkkaavani että ompelevani mukavia torkkupeittoja. Kaappeihin on alkanut ilmestyä myös herkkuja, argh… Varaudun siis selvästi pimeään ja kylmään aikaan ja huolehdin kerrankin tärkeästä kotivarasta. First things first…
Ja sitten vielä vähän aurinkoa syksyyn! Nyt se paistaa vielä ihanasti taivaalta ja lämmittää niin että ohuessakin neuletakissa ulkoillessa on liian kuuma olla, ja lähikauppaan kehtaa edelleen käpsytellä varvastossuissa. Olen myös varannut suomalaisen auringon lisäksi hieman meksikolaista ja espanjalaista aurinkoisuutta syksyyni. Viikonloppuna juhlimme meksikolaisin riemunkirjavin viirein syksyisen taivaan (paistoi heleästi, tuuli napakasti, satoi kaatamalla ja taas paistoi ihanan lämpimästi) alla rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa ja työviikon alkajaisiksi rekrytoin työyhteisömme uusimmaksi jäseneksi pirteän espanjattaren. Saa syksy sateineen saapua!
Väriä ja lämpöä sinunkin syksyysi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)