Kyökkikaravaanari

Minulle ei vielä tähän päivään mennessä ole valjennut karavaanariuden hohto. Siis mikä saa ihmisen sulkeutumaan kesät, talvet vapaa-ajallaan pieneen lasikuitukoppiin? Siis toki (melkein) ymmärrän sen silloin kun tuota koppia pyörien päällä siirretään vaivalla ja bensaa poltellen paikasta toiseen, ja nähdään koko ajan uusia maisemia. Silloin asuntovaunu saattaa tulla hotellia edullisemmaksi ja on varmasti telttaa huomattavasti mukavampi vaihtoehto. Edullisuuden tosin voi laskea parillakin tavalla ja päätyä eri tuloksiin, ja hotellin voi korvata vuokramökillä tai retkeilymajalla... Pysyväisparkkeerattuja vaunuja pienine piha-aitoineen ja tonttuarmadoineen vieri vieressä leirintäalueilla sen sijaan en ymmärrä. Eikä mun tarvitsekaan.

No, niin tai näin, olen kait ollut tähän asti niin mökki-ihminen, että veri ei ole vetänyt tällä systeemillä tien päälle koskaan. Yhden yön olen kyllä totuuden nimissä teininä asuntovaunussa nukkunut. Silloinkin tuo vaunu oli turvallisesti irrotettu vetoautosta ja parkkeerattu ystäväni mökin pihaan. Ja jos oikein totta puhutaan, niin ei me siellä nukuttu, vaan pelattiin Monopolia aamuun ja hipsittiin pelaamisen lomassa kesäyön valossa vielä kylille poikiakin katsastamaan.

Tuo kokemus on palannut viime aikoina muutaman kerran mieleeni. Useimmiten vieläpä tiskikonetta kyökissä tyhjennellessä! Kun nimittäin avaan astiakaappien ovia, alan tuntea itseni karavaanariksi :-).

Eikö tämä ole kuin suoraan tilatehokkaassa vaunussa? Luonnollisesti myös ylimpien yläkaappien ovet kippaavat auki ylös. Karavaanarit ovat keksineet yhtä sun toista näppärää ja keittiövalmistajat taitavatkin käydä vaunuissa inspiroitumassa. Erityisellä lämmöllä ajattelen tätä ehkä vaunussa inspiroitunutta kaappisuunnittelijaa silläkin, että nyt ei ole enää vaarana lyödä päätä kaapin oveen, kun kädet täynnä astioita nousen ylös tiskikoneen uumenista. Seuraavaan keittiöön tuleekin sitten tiskikone ylemmäksi! Myös kuivamuonia löytyy tällaisten kippiovien takaa ja niidenkin kaappien ovi nousee ja laskee tiuhaan. Välillä liiankin tiuhaan.

Minäkin saatan vielä löytää itseni loman vietosta vaunussa, kunhan olen ensin riittävän monta tiskikoneellista kaapin alta nostellut noihin kaappeihin. Silloin reitti tosin pitää suunnitella rengasmatkaksi. Vaikka kukaties joskus lomaani karavaanarina viettäisinkin, niin vaunua en lähde peruuttamaan! Osaan jo peruuttaa peräkärryn oikein kimurantisti linkkuun ja se ”taito” riittää minulle, kiitosta vaan!