lauantai 1. lokakuuta 2011

Miljoonalooda

Olen tainnut kasvaa kengässä, tai ainakin peräkylillä, sillä kuulin ja opin tuon termin vasta muutama aika sitten. Toinen vaihtoehto tietysti on sekin, että meillä kaikki on niin hyvässä järjestyksessä, että perinteisen merkityksen miljoonalaatikolle ei meillä vain ole ollut käyttöä. Jep jep…

Anyway, sain ystävältäni lahjaksi ison lasilaatikon ja saatesanat että ”jokainen nainen tarvitsee tällaisen”. Hetken olin entistä häkeltyneempi näiden laatikkoasioiden kanssa ja ajattelin, että en todellakaan ymmärrä niistä yhtään mitään! Olin elänyt tuossa vaiheessa jo paria päivää alle 40 vuotta, ja naisenakin kerinnyt olla pitkän rupeaman osaamatta ollenkaan kaivata moista ehdotonta välttämättömyyttä. Olo tuli melkein miehekkääksi, kun en välittömästi keksinyt laatikolleni naisellista pakottavaa tarvetta.

Alkuun täytin sen synttärijuhlamuistoilla. Ihania kortteja, rinsessan tiara, pieniä suloisia lahjoja. Puoli vuotta meni juhlan jälkihumussa näin oikein mukavasti. Sitten kortit alkoivatkin jo vähän haalistua ja muutenkin juhlat olla jo kaukana menneisyydessä, ihanana muistona mielessä. Ja apropo, keksin erittäin naisellista käyttöä, suoranaisen tarpeen laatikolleni! Olin niiiin helpottunut asian saamasta käänteestä, että taisin käydä ostamassa sen kunniaksi parit korkokengätkin.

Milläkö täytin loodan? En miljoonilla, mutta timanteilla… tai ainakin strasseilla, helmillä, ketjuilla. Arkikorut saivat arvoisensa paikan ja ovat nyt suojassa pölyltä, mutta käyttöön houkutellen koko ajan esillä. Aivan ehdoton välttämättömyys jokaiselle naiselle!!!


Koruloodani viereen asettui pieni reissusta raahattu lipasto, joka se vasta onkin varsinainen miljoonalooda, kätkien sisäänsä kaikkea sellaista, joka ei kestä päivänvaloa. Tai sitä ansaitse, kuten esim. korvatulpat, jotka kaivetaan esiin siipan yöelämän ajoittain muuttuessa kovinkin äänekkääksi…


Korulautasena toimivan japanilaisen teekupin lautasen, itse asiassa koko kauniin teeastiaston, perin 100-vuotiaalta Helka-tädiltä. Se onkin ihan oma tarinansa, koska perin tädin, jota en ole koskaan tavannut. Korulaatikossani komeileva nuorukainen taasen on rakas ja jo edesmennyt isäni 16-kesäisenä.

Mitä Sinun miljoonaloodastasi löytyy?

2 kommenttia:

  1. Ihanasti korut järjestyksessä. Tuohon pitää itsekin pyrkiä :) ja oikein komia nuorukainen korulippaan vartijana.

    VastaaPoista
  2. kiitos, kuten olen nyt ymmärtänyt, niin looda on ehdoton välttämättömyys joka naiselle ;).

    ja kiitos uudelleen, toivottavasti geenit ovat periytyneet. oletettavasti ovatkin, koska kunmpikin poika tuntuu meillä olevan melkoisesti nuorten naisten mieleen ;). pyykinpesu on nykyään aivan ihanaa puuhaa, kun taskuista löytyy yhtä sun toista hellyttävää luettavaa, siis ihan vain pikaisesti ja puolisalaa...

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)