En olekaan ainut joka on viime aikoina hurahtanut virkkuuseen, ja nimenomaan isoäidin neliöiden virkkaamiseen. Jotkut saattavat kutsua näitä ylen kovin tuttuja lappusia myös mummoruuduiksi, mutta noin halventavan nimityksen miellän itse kuuluvan niiden suihin, joiden kädet eivät helppoja ruutuja taida virkata.
Muutama vuosi sitten istutin ihanan ja taitavan ompelijaystäväni sohvalleen ja pyysin opettamaan minulle ruudun teon. Ilta väkerrettiin ja homma tuntui hankalalta, seurustelu houkutti enemmän. Vauhtiin päästyäni syntyi kuitenkin kolme ponchoa, sitten Rinsessa Ruususille kaulahuiveja useampikin, ja vuosi sitten ennätyshellekesänä istuin mökin kuistilla ja aloin virkata ensimmäistä peittoani. Se valmistui mökillä iltapuhteina vuoden mittaan ja sitten huomasinkin tarvitsevani kotiinkin peiton, joten seuraava peittonikin on jo loppumetreillä.
Eilen tunsin itseni kyllä melkoiseksi vasta-alkajaksi, kun nöyränä ihailin Marttaliiton tempauksen aikaansaannoksia heleässä syysilmassa Tuomiokirkon rappusilla.
Martat, Tekstiiliopettajienliitto ja Novita olivat yhdessä järjestäneet tempauksen, jonka tavoitteena oli koota maailman suurin tilkkupeitto ja sen myötä pääsy Guinnesin ennätystenkirjaan. Toistaiseksi ennätystä piteli hallussaan yhdysvaltalainen nainen, jonka peitolla oli kokoa 24 x 11 metriä. Se ennätys on nyt komeasti historiaa!
Harrastuspiireissä, järjestöissä, kouluissa ja yksityishenkilöissä virinnyt virkkausinto yllätti tapahtuman järjestäjät totaalisesti! Tammikuun alussa tavoitteksi oli asetettu tuhat peittoa, nyt niitä kirkolle oli kertynyt noin 8.000 kappaletta! Kirkon rapuille mahtui vain 3.800 peittoa, loput olivat korkeina pinoina rullakoissa kirkon rappujen juurella. Mykistävää!
Jättipeitto muodostuu noin 150.000 neliöstä, kukin kooltaan about 15 x 15 cm. Kaikkiaan isoäidin neliöitä Senaatintorilla oli noin 300.000 kappaletta. Kyllä naisissa on voimaa! Ilman minkäänlaista faktatietoa oletan peittojen olevan jollei kokonaan, niin ainakin suurimmaksi osaksi syntyjään nuorempien ja vanhempien naisten käsistä...
Muutama vuosi sitten istutin ihanan ja taitavan ompelijaystäväni sohvalleen ja pyysin opettamaan minulle ruudun teon. Ilta väkerrettiin ja homma tuntui hankalalta, seurustelu houkutti enemmän. Vauhtiin päästyäni syntyi kuitenkin kolme ponchoa, sitten Rinsessa Ruususille kaulahuiveja useampikin, ja vuosi sitten ennätyshellekesänä istuin mökin kuistilla ja aloin virkata ensimmäistä peittoani. Se valmistui mökillä iltapuhteina vuoden mittaan ja sitten huomasinkin tarvitsevani kotiinkin peiton, joten seuraava peittonikin on jo loppumetreillä.
Eilen tunsin itseni kyllä melkoiseksi vasta-alkajaksi, kun nöyränä ihailin Marttaliiton tempauksen aikaansaannoksia heleässä syysilmassa Tuomiokirkon rappusilla.
Martat, Tekstiiliopettajienliitto ja Novita olivat yhdessä järjestäneet tempauksen, jonka tavoitteena oli koota maailman suurin tilkkupeitto ja sen myötä pääsy Guinnesin ennätystenkirjaan. Toistaiseksi ennätystä piteli hallussaan yhdysvaltalainen nainen, jonka peitolla oli kokoa 24 x 11 metriä. Se ennätys on nyt komeasti historiaa!
Harrastuspiireissä, järjestöissä, kouluissa ja yksityishenkilöissä virinnyt virkkausinto yllätti tapahtuman järjestäjät totaalisesti! Tammikuun alussa tavoitteksi oli asetettu tuhat peittoa, nyt niitä kirkolle oli kertynyt noin 8.000 kappaletta! Kirkon rapuille mahtui vain 3.800 peittoa, loput olivat korkeina pinoina rullakoissa kirkon rappujen juurella. Mykistävää!
Jättipeitto muodostuu noin 150.000 neliöstä, kukin kooltaan about 15 x 15 cm. Kaikkiaan isoäidin neliöitä Senaatintorilla oli noin 300.000 kappaletta. Kyllä naisissa on voimaa! Ilman minkäänlaista faktatietoa oletan peittojen olevan jollei kokonaan, niin ainakin suurimmaksi osaksi syntyjään nuorempien ja vanhempien naisten käsistä...
Peitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen Ensi- ja turvakotien liitolle ja Marttaliiton perheitä tukevalle työlle. Aivan kertakaikkisen upea tempaus ja huikea tulos! Lisää tällaisia!
En äkkiseltään keksi juuri muuta yhtä rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa kuin tämä! Pane sinäkin koukku sauhuamaan ja antaudu neliöiden viemäksi!
Kiitos ihanista kuvista! Tunnelmoin täällä kotona, kun en itse päässyt paikan päälle. Ihan menee kylmät väreet, kun ajattelee niitä kaikkia ihmisiä, jotka tulevana syksynä saavat näin ihanan lahjan. Lohtua sitä tarvitseville, kirjaimellisesti!
VastaaPoistaOon muuten itsekin miettinyt marttoihin liittymistä. Tänne Kartsiin on kuulemma sellainen perustettu viime keväänä :)
Ole hyvä muruseni, oli ilo olla tunnelmointiavustaja :). Marianne H. arveli että peittoja tultaisiin alkuperäisen suunnitelman lisäksi jakamaan myös perheille, joissa on pieniä lapsia sekä vanhainkoteihin. Suloisia suunnitelmia kumpainenkin. Torin laidalla mietti kyllä ihaillen että Martoissa on voimaa!
VastaaPoistaSanoista tekoihin; otin yhteyttä marttoihin ja aloitan täällä Kartanonkoskella, jee!
VastaaPoistaIhanaa, onneksi olkoon! Kun aikani kuuntelen sun hehkutuksia ja ihailen aikaansaannoksia, niin saatan etsiä omat Marttani :).
VastaaPoistaToistaiseksi mua on suunnattomasti huvitettu kertomalla "sisäisestä martastani". Ehkä mä oon syntynyt Martaksi... vaikka en osaakaan sukkaa(enää) kutoa...