Villainen pikkujoulu

Millainen on virkkaushöpsöjen pikkujoulukuusi? No villainen tietenkin… Tai no, ainakin kuusen koristeet. Kuusi itse on vihreää, pistelevää havua, ”omasta metsästä” eli mökkipihalta kaadettu ja kotiseutuhengessä Riihimäen Lasin purkkiin Rööperissä sovitettu.

Villaisen siitä tekee tämänvuotinen, totaalisen ex tempore syntynyt koristelu. Myös tyttäreni on hurahtanut virkkuuseen. Muutamana iltana ei pienen koululaisen lukulamppua sängyn vierestä olisi saanut sammuttaa lainkaan, koska ”työ” oli kesken. Salaperäinen työ, joka minun silmissäni näytti pitkältä ketjusilmukkavirkkuulta, mutta jolla selvästi oli suurempi rooli tytön suunnitelmissa. Aikansa virkattuaan hän keri työnsä palloksi ja julisti kokeen alkavaksi. Koe suoritettiin niin että lastenhuoneen ikkuna avattiin ja pikkuveli komennettiin salaisin etukäteisohjeistuksin pihalle. Kun yhteys oli kunnossa ja koko loppu perhe kerääntynyt ikkunan äärelle, heitti tyttö virkatun lankapallon ikkunasta ulos, ja pikkuveli oli alhaalla vastaanottamassa ja katsomassa että riittikö virkkuu 5. kerroksesta maahan asti, vai pitikö työtä vielä jatkaa. Kaikkien riemuksi kerän loppu osui maahan ja pikkuveli tomerasti kääri rullaa auki puoliväliin pihamaata. Koe oli suoritettu ja työ valmis, villalanka voitiin leikata ja tehdä loppusolmu. Meillä ei ole tietoa siitä kuinka monella naapurilla oli ilo seurata perheemme tämän kertaista koetta…

Kokeen jälkeen massiiviseen virkkuuseen ei koskettu. Ehkä se oli lapsen mielessä jo täyttänyt tehtävänsä. Äidin silmiin hellyttävä työ, joka nyt oli niin paljon muutakin kuin vain ketjusilmukkajonoa, sen sijaan osui useasti. Ja kun sitten kuusi oli kulkeutumassa parvekkeelle, sai värikäs virkkaus uuden kunniatehtävän. Se on nyt meidän kuusenköynnöksemme ja muina koristeina palvelevat tyttären pitkin syksyä iltapäiväkerhossa väkertämät villaiset Meksikon tähdet.

Koskaan aiemmin kuusemme koristeisiin ei ole paneuduttu tällaisella intohimolla kuin nyt. Koskaan aiemmin kuusta ei ole koristeltu kokonaan itse tehdyin, vieläpä kokonaan lapsen tekemin koristein. Värikästä ja hellyttävää! Luulenpa että ensi adventtina joulukoristelaatikoistamme purkautuu esiin noin viisitoistametrinen virkkuu...

Kuusen valot siirtyivät nyt elävinä liekkeinä loimottamaan kuusen vierelle. Tähän oli kaksi selkeää syytä:

1)    paloturvallisuus –> villaiset koristeet + kynttilänliekit
  = huono, huono yhdistelmä parvekkeellakin

2)    kuusi muistettiin hakea mökiltä, mutta ei niitä kuusen pieniä  sähköisiä ulkovaloja

Lämmintä adventin aikaa Sinullekin!
Minä alan nyt haaveilla neulotuista kuusenpalloista...