22.1.12

Makumatka lapsuuteen

Mahtaako tässä maassa olla ainuttakaan 70- ja 80-lukujen kulinaristisista herkuista (heh heh...) nautiskellutta, joka ei olisi päässyt uunijäätelön makuun??? Itse ainakin sain "eksoottista uuttuutta" syödä niin ahkerasti, että vuosikausiksi hautasin koko herkun mielestäni. 

Nyt keski-iässä lapsuuteen tuntuu palaaavan mitä erilaisimmin muistoin. Olen paistanut jo pari kertaa jäätelöä. Hyvältä maistuu taas! Itselle oli lapsena suuri ihme ja kummastus se kuinka jäätelö ei uunissa sulanut, omia muksuja asia ei tunnu juurikaan hetkauttavan. Näin ne ajat muuttuvat...


Tarvitset kakkupohjan (se kaupan sitruunainen valmispohjakin riittää vallan mainiosti), hilloa (mummin ja tyttären tuntikausia keittämä raparperihillo maistui tässäkin taivaallisen hyvältä), marjoja tai hedelmiä (meillä nyt mansikoita ja mustikoita), jäätelöä (vaniljaa, totta kai!) ja neljä valkuaista vaahdotettuna. Kasaa ainekset vuokaan tuossa järjestyksessä ja kuorruta komeus huolellisesti kauttaaltaan valkuaisvaahdolla, jotta jäätelö ei sula litkuksi. Sitten vaan uuniin 250 asteeseen 5 minuutiksi.  

Syö, nauti ja tiskaa!

Helppoa ja herkullista, me like! Nyt voikin vatsa täpösen täynnä sunnuntaisia herkkuja ryhtyä odottelemaan presidentinvaalituloksia. Miten mahtaa asettua äänet kahdelle hyvälle vaihtoehdolle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)