Aunt Jemima

Tällainen paketti, tai rehellisyyden nimissä tällaisia paketteja tuli vastaan tovi sitten ruokakaupan ”Amerikan ihme” – hyllystä. Pannukakkujauhe uusavuttomille tai muuten vain tumpeloille…

Äitini paistaa herkullisesti tuoksuvaa pannaria pellillisen tai ainakin muhkean pannullisen aina kun vaan syystä tai toisesta lämmittää uunin. Minä taas en paista pannukakkuja koskaan. Lapset mieltävätkin pannarin mummin erikoisherkuksi. Pääsiäisenä kuitenkin yllätin perheen pannukakkuaamiaisella.

Taikina tehdään sekoittamalla jauhetta haluttu määrä ja vettä + öljyä tuohon määrään sopivasti suhteutettuina. Sitten vain satsi turpoamaan muutamaksi minuutiksi. Lisäsin paketin kyljen vinkin mukaisesti taikinaan hieman ruskeaa sokeria, meiltä sitä löytyi intiaaniversiona, ja pari teelusikallista kanelia. Ja kyllä levisi paistamisen myötä uskomattoman herkullinen tuoksu ympäri kotia. Mikäs sen mukavampi tapa heräillä?

Tällä kertaa valitsin helpoimman tavan eli pikkulettupannun sijasta otin käyttöön ison pannun ja paistoin jokaiselle yhden paksun pannarin. Paksun ja kuohkean. Jatkossakin tulen suosimaan Jemima-tädin jauhetta, koska se on ihan huippua: lopputulos on herkullinen, kuohkea ja kauniskin, sillä pannari kääntyy öljytyllä pannulla kauniisti eikä kirraa kiinni lainkaan. Näin mulle yleensä käy lettujen kanssa…

Pannarin päälle valuttelimme vielä tilkat vaahterasiirappia ja kasasimme isot keot kesällä mökiltä poimittuja villivattuja ja metsämansikoita. Vastarouhituista pavuista keittäytynyt kahvi ja hedelmälihainen appelsiinimehu viimeistelivät autuaan aamiaisen.

Voi pojat että oli hyvää! Ja herkullista huomenta Sullekin!