Kyökkinesessäärit

Pärjään oikein hyvin ilman etanapannua ja mäyräkoiranmuotoisia jälkiruokalusikanlepuuttajia, mutta muutama juttu on kyökistä ehdottomasti löydyttävä. Kuva tiivistääkin ne ytimekkäästi:

maku ja tuoksu!

En (melko tunnetusti) ole kovinkaan innokas ruoanlaittaja. Jätän suosiolla hifistelyn siipan hoidettavaksi. Hän on siinä taitava ja ottaa asiasta vielä ilon irtikin, itse vain ruokin joukkoja olosuhteiden pakosta. Minä vuorostani iloitsen istuutuessani valmiiseen pöytään herkuttelemaan. Tai istutellessani rosmariinia kauniiseen ruukkuun kukoistamaan. Yrttiä on sitten ohikulkeissa mukava kyökissä hipaista, kevyesti hieraista lehteä sormenpäitä vasten ja vielä pitkän ajan päästä nuuhkia vienoa aromia kämmenessä.

Huolimatta tästä ei niin intohimoisesta suhteesta ruoanlaittoon on keittiö kuitenkin mullekin se kodin sydän. Meillä se vielä sijaitseekin keskellä kotia, joten on varsinainen hermokeskus. Muksut saavat aamuisin heräillä tutun turvalliseen rohinaan, kun aikaisin noussut äiti rouhii kahvipapuja ja illalla nukahtaa tuttuun hurinaan, kun mamma on käynnistänyt pesukoneen. Ne kaksi ehdottoman, ehdottoman välttämätöntä apparaattia mun kyökissä!!!

Maukkaita tuoksuja Sinunkin päivään!