keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

My boy lollipop

Anoppi on erikoistunut omien sanojensa mukaan ”turhien keittiövarusteiden” lahjoitteluun ja ”mannertenvälisen roinan” roudaukseen. Vuosien varrella olemme saaneet tuliaisiksi tai muuten vaan lahjoiksi mm. hampurilaispihvimuotin, lihapullanpyöräytyssakset, tomaatinkannanpoistajan ja pinjansiemenpaistopannun. Osa kieltämättä ehkä turhakkeita, osa ei todellakaan.

Viimeisimmältä reissultaan sain oikein mieleisen tuliaisen: trendikkään cake pops –paistopellin ja siihen kuuluvien 24 tikkaritikun lisäksi vielä 2 lisäpussia tikkuja. Tarpeistoa ensimmäisiin 94 tikkariin… Olin ehtinyt kevään mittaan jo muutamaan otteeseen lueskella kakkutikkareiden teosta, ja ihaillut äitejä jotka ovat niin viitseliäitä… ainahan kakun voisi syödä kakkunakin ja tikkarin tikkarina… Mutta mutta, nyt minustakin tulisi siis juuri sellainen viitseliäs äiti! Jipijajee!


Lapset ehtivät jo useampaan kertaan kysellä että koska oikein ryhdymme rupeamaan. Sopivat saumat olivat tiukoilla, ja sovimmekin lopulta että kakkutikkaritalkoilla juhlistetaan kesäloman alkua. Annoin siis lapsille luvan tehdä itse itselleen herkkuja kiitoksena upeista koulusuorituksistaan… Ovat kyllä ansainneet paljon enemmän, ja saavatkin, jos vain hoksaavat pyytää…

Kevätjuhlajuhlallisuuksien loputtua riisuttiin juhlavaatteet ja ryhdyttiin hommiin. Varsin herkulliset talkoot oli kyökissä tuota pikaa pystyssä! Vastuualueita oli jaettu; yksi muksuista sai sulattaa suklaata, toinen sekoitella kuivia aineita, kympin matikasta saanut muuttaa kuppimitat deseiksi (1 cup = 2,84 dl…) ja Fahrenheitit Celsiuksiksi (325 F = 160 C), ja minä käänsin jenkkiohjetta suomeksi sekä luonnollisesti päällepäsmäröin.


Tältä näytti ”pallot” ennen paistoa
(joka vaatikin 15 minuutin sijasta about 25 minsaa)
ja ensimmäinen pellillinen melko lailla samalta paistonkin jälkeen:


ja tältä toinen pellillinen paiston jälkeen:


Yksi hauskimmista työvaiheista tuntui olevan ”tikutus”.


Suklaisten työvälineiden esipesu tuli suoritettua
 suorastaan hommasta kisaillen.


Pallot pyöriteltiin vielä sulatetussa suklaassa ja sen jälkeen strösseleissä tai nonparelleissa. Eka satsi ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä on tapana! Meillä loppui muotopuolten pallojen kuorrutesuklaa kesken, kauppa oli just mennyt kiinni ja strösselitkin olivat hankalan mallisia. Mutta törkeän hyviä olivat, yksikään tikkari ei jäänyt syömättä!


Kaupan taas auettua haimme lisää sokeria sekä levyn että pallon mallissa, ja jatkoimme puuhaaa. Da daa, we made it!!!


Koska homma alkoi sujua niin hienosti, pyysi yksi talkoolaisista heti että näitä tehtäisiin heidän synttäreilleenkin. Jee, montakohan kymmentä lasta on tarkoitus tällä kertaa kutsua??? Eikä vain lasta, kyllä nämä maistuvat mummeille ja kummeillekin ihan saletisti! Saa anoppi pian lähteä vielä ennen syksyisiä synttäreitä tikkutäydennysreissulle rapakon taa… No, ehkä mä osaan niitä nettipuodistakin tilata… Kunhan vaan saan edellisen marsipaanimuottiostoslaskuni ensin maksettua…

Siipan anoppi puolestaan lauloi aikoinaan mulle, vaaleansinisiin vaatteisiin puetulle tyttärelleen, tätä 50-luvun suurta hittibiisiä:

My boy lollipop
You make my heart go giddy up
You are as sweet as candy
Your my sugar dandy
Wa oh my boy lollipop
Never ever leave me
Because it would grieve me
My heart told me so
I love you, I love you, I love you so…

Pikkutytölle käännettiin vain tämä alkuosa laulusta, ja tuntui oikein kiehtovalta että on tehty laulu tikkaripojalle… Laulu palasi mieleen nyt kun omien muksujen kanssa tikkareita askarrellessa tätä hyräilin. Kyllä tätä hanipupulle tehtyä laulua voi ainakin tän alun verran äitikin soveltaa omiin kultamussukkapojuihinsa!!!


Makeaa päivää!


4 kommenttia:

  1. Nam (taitaa olla muuten mun yleisin kommentti täällä)! Tein noita kakkupalleroita meidän Neidin synttäreille ja oli kyllä kova homma. Mutta niin hyviä olivat, että katosivat parempiin suihin samantien. Tuollainen kakkupaistomuotti oliskin kätevä; minä murustelin kakkutaikinan ja sekoitin sen tuorejuustoon. Sitten vain pyörittelin massasta palloja. Niistä tuli kyllä niin raskaita, etteivät meinanneet pysyä tikuissa millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikein herkullinen kommenttihan tuo on :). ja useinhan tulee just se, mikä ensimmäisenä mieleen tulee.

      mäkin olin aiemmin lukenut näitä tehdyn juuri kuten kuvasit, mutta nyt siis melkein aamattilaisvälinein, buhahaa... saas nähdä koska tulee toinen satsi askarreltua...

      mistä muuten hankit tikut?

      Poista
  2. Tunja6/6/12

    Voi miten herkullisilta näyttävät! Etkä yhtään tuonut mulle tänään maistiaisia!!! Seuraavat treffit siis teillä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no hei, ilman muuta olisin tuonut jos olisi ollut mitä tuoda! ota huomioon että teimme näitä 24 kpl jo lauantaina...

      mä luulen että vietämmekin peräänkuuluttamasi synttärijuhlallisuudet tikkaribileiden merkeissä :) sopisiko ke 20.6.?

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)