perjantai 8. kesäkuuta 2012

Visiitti Snurreen

Pitkin kevättä olin ollut aikeissa tehdä perusteellisen tutustumisen uudehkoon lankakauppa Snurreen Hietalahdentorin laidalle. Ja aina vaan se oli lykkääntynyt. Ei ollut muka tullut riittävän pitkää ja sopivan rauhallista hetkeä laskeutua tuohon väri-ilottelun ja inspiraation lähteeseen. Onneksi sain puettua suunnitelman sanoiksi, ja innostettua ystävän matkaan mukaan. Näin varmistettiin se että kalentereista todella varattiin aika tälle, ja visiitti alkoi vihdoin toteutua. Kuin pahaiset kakarat odotimme innolla tätä "kesämatkaa", minä parin korttelin päähän kotoa, ystävä sentään saapui ihan naapurikaupungista saakka…

Törmäsimme herttaisen iloiseen kauppiasrouvaan heti tuulikaapin kynnyksellä ja fiilis oli välittömästi kertakaikkisen loistava! Ihana emäntä ja aivan superpuoti! Olin nähnyt kuvia kaupasta ja ihanan värikkäistä lankakeristä sekä trikoovyyhdistä. Nyt pääsin niitä hiplailemaankin, jipijajee! Ja itse puoti oli vielä ihanampi ja viihtyisämpi kuin kuvien perusteella olin kuvitellut.





Olimme varanneet pari tuntia aikaa alkuillasta ja saavuimme siis paikalle suoraan töistä, innokkaina ja nälkäisinä. Olin ymmärtänyt asian hieman väärin, luulimme tulevamme myös neulekahvilaan, ja niinpä kyselimmekin tuota pikaa käsityömalli- ja tarvikevalintojen päälle kahvia. Hupsheijaa, kävikin ilmi että emme sittenkään olleet neulekahvilassa, mutta ennen kuin olimme tätä vielä tajunneet, oli kauppias jo iloisesti hymyillen hilpaissut takahuoneeseen keittämään ihan vaan meille pannullisen tuoretta kahvia, jonka kattoi pöytään kauniissa astioissa kaurakeksivuoren kanssa ennen kuin olimme edes ehtineet istuutua alas. Tätä totta tosiaan voi kutsua mielettömän ihanaksi palveluksi!!!



Kuppi kahvia siis nenän alle ja virkkuukoukut viuhumaan. Ystävä oli inspiroitunut hänelle pari vuotta sitten joululahjaksi virkkaamastani käsilaukusta ja äskettäin näkemästään käsityökassista, ja ryhtyi heti sellaista itselleenkin tekemään. Minä olin saapunut Snurreen ajatuksella opetella pitsimaton tekoa. Kaupasta löytyi ohje ”Juhannusruusu”–mattoon ja sitä sitten ryhdyin tekemään hennon pinkistä (joka EI kuulemma ole mummokalsariväri…) trikoosta, vaikka se ei omalta tuntunutkaan. Väri kyllä, mutta malli ei. Tovin väkersin ja keksiä mutustin, sitten totesin työni näyttävän tunkkaiselta, purin tekeleeni ja aloin tehdä neliskanttista mattoa kaupassa olevan mallin mukaisesti. Ai niin, kaupassa tosiaan on joka puolella valmiita tai keskeneräisiä töitä, jotka ainakin mulle ovat sitä parasta inspiraation lähdettä. Ihmiselle, joka ei osaa virkkausohjeita lukea eikä niitä viitsi käsityölehdistä senkään vuoksi hakea…


Pari tuntia kului pikavauhtia ja kotiinlähdön aika koitti aivan liian pian. Työ ei valtavasti edistynyt koska pariakin työtä aloittelin, ja lisäksi aikaa kului puotia ihaillessa, tarjoiluista nautiskellessa ja ennen kaikkea höpötellessä. Kaverin kanssa tietenkin juteltiin omia höpöhöpöjämme, kauppiasta haastateltiin miten oli näin ihanan puodin pyörittäjäksi päätynyt ja jokaiselta asiakkaalta utelin mitä ostivat ja mitä aikovat tehdä. Toivottavasti en ketään uteluillani kuitenkaan pelottanut pois… On vaan niin inspiroivaa kuunnella myös toisten suunnitelmia tai kuvauksia jo toteutuneista töistään.


Kaupan väriloistossa ja toisaalta myös harmonisessa sisustuksessa silmä ja mieli lepäsivät. Kuljetuslavoista kootun pöydän ääressä aloin haaveilla samanlaisesta itsellenikin, ja vessareissustakaan ei selvinnyt ilman aih ja voih –huudahdusta: meren pyöreiksi hiomat kivet lavuaarissa kiidättivät mut ajatuksissani Hietalahtea paljon eteläisemmille rannoille!


Nimi Snurre tulee norjankielestä ja tarkoittaa kutakuinkin pyörittämistä tai kerimistä. Niin osuva ja houkutteleva nimi käsityöliikkeelle!



Ilta oli ihana! Oman mukavan lisänsä siihen toi se että istuin entisen kotitalon kivijalkapuodissa. Pari vuotta olin kulkenut viereisestä ovesta aamuin illoin, mutta koskaan ennen en ollut käynyt tuossa tilassa. Valokuvia olin siitä nähnyt ajalta jolloin siellä talon vasta valmistuttua 1920-luvulta alkaen toimi vuosikymmeniä leipomo. Ajan saatossa on hygieenisen leipomon kaakeloinnit purettu pois, väliseinä leipäpuodin ja leipomon välistä kaadettu, ja pehmeät leivonnaiset korvattu pehmeillä langoilla ja trikoilla. Yhteistä kummallekin yritykselle on ollut se että niitä pyörittävät naiset ovat valtavan ja ihailtavan sitoutuneet työhönsä!

Kassin sisältö sai visiittiä seuraavana aamuna mut nousemaan ylös jo viideltä ja virkkailemaan pari tuntia ennen töihin lähtöä. Ensin neliskanttista mattoa, ja sen työn taas tökkiessä pian jotain ihan muuta. Uuden kahdeksikon bambukoukun vaihdoin vanhaan kuutosen muovikoukkuun, pylväät kiinteiksi silmukoiksi ja johon alkoi rutiini rulettaa! Lopputuloksesta lisää myöhemmin…


Käy ihmeessä tutustumassa, inspiroitumassa ja shoppaamassa!


2 kommenttia:

  1. Tuikku8/6/12

    Ihana reissu sulla! Suunnittelen sitä myös naapurikaupungista käsin. Ei pitäisi olla vaikeaa. Matkaan lähtö vain usein kangertelee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, oli ihan superreissu! lähtemisen vaikeutta tosiaan kuvaa sekin että mielsin visiitin kesämatkaksi vaikka matkaa nykyisellekään kotiovelle ei ole kait edes kilometriä. hommat hoituu kun vaan saa ryhdyttyä rupeamaan... pieni vaiva, iso ilo!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)