Love
is in the air… ja puussa! Kirjoitin eilen Knit’n’Tag – tapahtumasta, jonka nautiskelin
lauantain ratoksi neitosen kanssa. Työt olivat toinen toistaan ihanampia, mutta
yksi kolahti aivan ylitse muiden. Tytön kanssa kierrettiin puuta ympäri ja
tavattiin sanomaa, joka jo seitsenvuotiaankin englanninkielentaidoilla aukeni.
Puun juurella istui ryhmä ihmisiä neulomuksineen, ja yksi heistä
nousi iloisesti kertomaan puunsa tarinaa. He olivat yksityishenkilöinä
innostuneet lähtemään mukaan tapahtumaan, ja varanneet oman puunsa jo hyvissä
ajoin. Sana projektista oli kiirinyt ystävältä toiselle viesteinä aina laiturinnokkiin
saakka, ja sielläkin oli sitten pantu kesän mittaan virkkuukoukut heilumaan.
Työtä teki ryhmä eri-ikäisiä henkilöitä, nuorin oli
ekaluokkalainen poika ja vanhimmat päälle 80-vuotiaita mummoja. Into oli ollut
valtava, ja mummoilta kuulemma irronnut parhaat jutut töihinsä. Ideana oli siis
ollut tehdä tai lahjoittaa mukaan työ, joka kertoo antajan onnellisesta
hetkestä. Rungosta löytyy punaisia vauvantöppösiä ja sydämiä joka lähtöön.
Puuta ihaillessamme sen juurelle saapui myös useita
kutsuvieraita, joille pieni poika innolla esitteli omaa pientä, mutta tärkeää
työtään suuressa kokonaisuudessa. Niin hellyttävää!
Ryhmän toiveena on saada syksyllä työ esille johonkin
sisätilaan. Se on kyllä totta totisesti minunkin toiveeni! Tästä saisi niin
näyttävän ja puhuttelevan taideteoksen vaikka mihin tilaan! Aivan varmasti
tarvitsemme niin rakkautta kuin muistutuksia sen eri muodoista ympärillemme.
Oli ryhmällä toinenkin toive tai huoli: se etteivät vain ole tulleet jonkun koiran pisureviirille. Toivottavasti eivät, ollaan sentään hautuumaalla. Toivottavasti työtä ei tarvitse pyykätä ennen seuraavaa sijoituspaikkaansa...
Mullakin on vielä yksi toive: kunpa saisin tietää mihin työ lopulta päätyy, ja pääsisin sitä sielläkin ihailemaan! Ruttiksessa tulen varmasti vielä tulevan kuukauden aikana kiertelemään tätä puuta, ja tutustumaan rauhassa tarkemmin sen onnellisiin viesteihin.
Oli ryhmällä toinenkin toive tai huoli: se etteivät vain ole tulleet jonkun koiran pisureviirille. Toivottavasti eivät, ollaan sentään hautuumaalla. Toivottavasti työtä ei tarvitse pyykätä ennen seuraavaa sijoituspaikkaansa...
Mullakin on vielä yksi toive: kunpa saisin tietää mihin työ lopulta päätyy, ja pääsisin sitä sielläkin ihailemaan! Ruttiksessa tulen varmasti vielä tulevan kuukauden aikana kiertelemään tätä puuta, ja tutustumaan rauhassa tarkemmin sen onnellisiin viesteihin.
Rakkaudentäyteistä päivää!
Ruttopuistossa on aamuisin paljon haukkuja, veikkaan että ollaan jonkun karvaisen kamun reviirillä ;) tolpat ja muut ne vasta innostavia pisupaikkoja onkin poikakoirille. Rakkautta päivään!
VastaaPoistaAivan ihana neulegraffiti! Muutkin graffitit ovat aivan ihania! Kävelin eilen puiston ohitse ja näin työt livenä, harmi vain, että oli kiire tunneille Pasilaan, niin ei ehtinyt ihastelemaan niitä pidempään. Toivottavasti neuletyöt päätyvät tosiaan jonnekin pysyvästi. Olisi tosi kamalaa, jos ne viskattaisiin roskiin... niillähän voisi koristella vaikka terveyskeskuksen odotusaulan WDC-tunnelmissa. :D
VastaaPoistaei varmastikaan ole pelkoa töiden roskini päätymisestä. erilaiset ankeahkot odotusaulat ja muutkin aulatilat ois loistavia sijoituspaikkoja. siinä ois lappu kourassa aikaa odotellessa ihailla pienen pienetkin yksityiskohdat :)
PoistaNiinpä! Niillä voisi päällystää myös työpaikkani autohallin seiniä. :D
PoistaHEH HEH HEE, ei mee läpi mulla eikä ehkä työyhteisössäsikään! Vaikka kieltämättä ne seinät on aika karut...
PoistaHöh, mistäs sinä sen tiedät niin varmasti? :D
Poistaen itse asiassa tiedäkään! teepä asiasta aloite vaikka helinä-boxiin ;)
Poistamullekin ois aivan ihanaa että ne päätyisivät sinne; tietäisin mihin tulla niitä jatkossa ihailemaan. jos en pääsisi sisään suhteilla, niin tulisin sitten joka vuosi helmikuun puolta väliä ennen...