Kaverille kans

Aiemmin arvuuttelin jotta minkähänlaisia värejä puhkeaa kukkaan kolmesta viimekesäisestä hortensiastani. Vaihtoehdot olivat sininen, pinkki ja valkoinen. Ensimmäisenä kukkia teki pinkki. Tosin ekat 2 kukkaa olivat ilmeisesti tuoreen lannoituksen ja kalkituksen vuoksi violetit, mutta kolmas jo kauniin hento pinkki.

 

Yksi keväällä kasvuun kyllä lähtenyt hortensia ei selvinnyt kesälomittajan urakoinneista huolimatta loma-aikamme ajoittaisesta paahteesta lasitetulla parvekkeella, vaan nuupahti ikävissään pois. Hellästi kaivoin sen mullasta esiin ja surua tuntien kannoin biojäteastiaan.

Kolmas kukka rehotti suurimmassa astiassaan upeasti, ja lykkäsi isoja lehtiä pusikoksi saakka koko kesän, kukkia vaan ei näkynyt. No, nyt lokakuussa kun jo aloin panna parveketta syyskuntoon, niin kukkapa yllätti esittelemällä pullean nupun, ja muutaman päivän päästä kauniin valkoisen kukinnon. Ai että on lumoava! Tuo myös kukinnallaan ihanasti mennyttä kesää takaisin parvekkeelle… Viikonloppuna kiikkustuolissa lueskellessa, ja kukkaa ihaillessa piti jossain vaiheessa jo paeta auringonpistosvaaraa sisätilan viileyteen. Siis lokakuussa, jipijajee, masentavien sateiden välissä tällainen ihana viikonloppu!

 

 

Koska punainen ja valkoinen kukka nyt ovat näyttäytyneet, niin selväksi on tullut myös se että sininen oli se joka ei selviytynyt seuraavaan talveensa saakka. Hento sininenhän sopii haikeuteen, joten jos yhdestä oli luovuttava, niin tämä sitten oli vaihtoehdoista paras.

Nyt molemmat hortensiat on istutettu isoihin ruukkuihin, ja panen kaiken yhden kortin, tai no, kahden ruukun varaan ja uhmaan kohtaloa. En vie heitä takapihalle talvehtimaan, vaan otamme pakkaset vastaan isoissa ruukuissa parvekkeella. Keväällä sitten hyppään arvatenkin alvariinsa parvekkeella katsomassa josko vihreää alkaa jo versoa…

Tällainen lähes talvihorroksinen tiistai-tervehdys tänään!