Macaronimammat fiestaa

Kesken eilisen fiesta-tunnin palasin mielessäni Pariisiin, ja siellä Montmartrelle pieneen ja tyylikkääseen macaroni-puotiin. En sillä että jumpatessa himoitsisin makeita herkkuja, pois se minusta. Päinvastoin himoitsen hapanta!!! Harvase jumppa saan kesken hikoilun suuhun vahvan makumuiston kovasta ja rukiisesta Jälkiuuni-leivästä, ja melkein tunnen kovan palan kielen päälläkin. Sitä tuli lapsuudessa syötyä ja paljon. Mitäköhän piiloviestiä alitajunta yrittää mulle lähetellä kerta toisensa jälkeen??? Kärsinkö kenties foolihapon puutteesta? Vai mistä moinen, pitääkö lähteä penkomaan lapsuutta?

Anyway, tällä kertaa mietin poikkeuksellisesti myös macaroneja. Salin takareunasta kun aukeni varsin kirjavat näkymät! Jumppareiden paidoista löytyi limeä, sahramia, lakritsaa, sitruunaa, minttua, vadelmaa, mustaherukkaa, pistaasia, vaniljaa, persikkaa, maitokahvia ja mansikkaa. Aivan kuten macaroni-tiskistä!

Me mustalla alaosalla ja fuksialla yläosalla varustautuneet olimme kolmen hengen enemmistö. Luulin ettei kyseinen punasävy edes olisi mun väri, ja muistan kuinka paidan ostaessani vielä mietin että "kokeillaan nyt kerrrankin jotain uutta, vaikken tästä edes pidä..." No, jumpan jälkeen illalla punaista pyykkiä viikkaillessa tajusin värin kyllä solahtaneen melko vahvasti niin omaan kuin tyttären vaatekaappiin...

Oli muuten huippua vierailla macaroni-puodissa; valita mieleisen kokoinen rasia ja kertoa tiskin taakse millaisen väripaletin toivoo koottavaksi tuliaisiksi rakkaille. Ihanaa arjen ylellisyyttä, tervetullutta vaihtelua meikäläisten kahdelle jättiketjulle, joissa itse itseään palveltuaan myyjänkin löytää vasta rahastuksen hetkellä kassalta.

Vaadin kivijalkapuotien paluuta!