Man tar vad man har...

... ja loihditaan niistä sitten juhla-ateria! Simple as it is.

Isä oli luvannut lapsille hampurilaislounaan, mutta tämä mami ei ideasta lasten tavoin innostunutkaan, vaan totesi mieluummin syövänsä tällä kertaa "jätteitä". Jätteiden käsittelystäpä vaan kehkeytyi melkoinen juhlahetki:

Sain palata jumpasta hiljaiseen ja puhtaaseen kotiin. Kodin olin siivonnut jumpan alkulämmittelynä, ja perhe oli siellä Mc D:ssa. Keräsin jääkaapista kaiken viikon varrella syömättä jääneen ja latasin niitä pannulle.

Vispasin jämien päälle keskenään kaikki kaapista löytyneet kolme munaa ja kolme ruokalusikallista vettä. Hetki hauduttelua kannen alla ja herkullinen munakas (tai noh, puolikas riitti) oli nostettavissa salaatin kylkeen.

Päälle rouhaisu pippurimyllystä ja keko savuporosoossia. Lasi vielä puolilleen kylmää valkoviiniä. Viinikin oli teemassa "man tar vad man har", sillä sitä ei oltu itse hyllystä huolella valkattu, vaan saatu lahjaksi loma-asunnon vuokranantajalta. Juotiin siis mitä eteen tuotiin...

Lautanen ja lasi kyökistä ruokapöydälle ja kynttilöihin tulet. Nautin ylellisessä hiljaisuudessa ja siisteydessä niin maukkaan aterian, että väitän päihittäneeni muun perheen annin 10-0, vaikka itse kehunkin. Treeneistä illalla palannut juniori sai samanlaisen satsin toisesta puolikkaasta munakasta ja poroa, ja hyvin tuntui hällekin maittavan.

Alkuasetelma oli kieltämättä melko karmiva:

Jo muutaman päivän jääkaapissa pyörineet jämät pikkuperunoita, Lindströmin mureketta, kasvispyöryköitä ja tuota savuporozydeemiä, mutta lopputulos oli sitäkin maistuvampi ja jumpan jälkeen superpalauttavakin. Viinin osalta rentouttavakin. Kokemuksen perusteella suosittelen lämmöllä makumatkoja jääkaappien uumeniin!