Pari päivää sitten havahduin siihen että sieltä sun täältä alkaa pilkistellä violettia, väri on päässyt kuin päässyt ujuttautumaan mun värikartalle ja kotiin! Pari vuotta kirjaimellisesti peitonpehmeää psyykkausta, ja muutos päässäni on tapahtunut! Pitäisikö tästä muuntautumiskyvystä iloita, vai surra sen vaatimaa aikaa?
Neiti sai tomaatinviljelynsä yhteydessä ystävältä violetin kauniin ruukun, joka aiemmassa postauksessa vilahtaa eteisen tomaattiplantaasilla. Nyt on tomaatit muisto vain, ja ruukku päätynyt mehitähdelle olohuonetta koristamaan.
Muutama viikko sitten sain tarpeekseni eteisen kovin käytännöllisestä, mutta niin tylsästä ruskeasta matosta. Halusin ehdottomasti värikkään tilkkumaton kotiin! Kiersin kauppoja parina päivänä ja tilasin maton ilman violetteja tilkkuja. Kun sitten siipan kanssa menimme mattoa kotiin noutamaan, saimme tiedon myöhästyneestä lähetyksestä. Avulias kauppias vielä ystävällisesti hoonosoomi varmisti että olihan se violetti jota matossa ei saa olla, ja räpsäytti levälleen vastaavan maton muutamalla violetilla tilkulla. Nyt vuorostaan siippa oli myyty, ja mä sopeuduin kohtaloon kahdestakin syystä:
- en halunnut odottaa enää yhtään hetkeä uutta mattoa saapuvaksi
- oli kantaja sopivasti mukana just nyt...
Niin sitten tämä väri-ilottelu päätyi eteiseen, ja rakastan jok'ikistä huiman värikästä ruutua. Matto on siis kasattu vanhoista iranilaisista matoista, jotka on kasvivärjätty ja paloiteltu. Kulunutta pintaa ja kaunista kuosia erottuu suloisesti värin alta. Ja tää on niiiin pehmeä jalan alla. I love it!
Jostain olen haalinut mukaani pari hauskaa lankakerää muistuttavaa kynttilää, värivalinnoista (violetti ja vadelma) päätellen ajatuksenani antaa ne jollekin käsitöitä tekevälle ystävälle. Minähän poltan vain ja ainoastaan valkoisia kynttilöitä... Tai siis poltin. En mä ehkä raaski sitä vadelmaakaan kellekään antaa...
Pehmeällä matolla paljain varpain seisten on mukava puhaltaa iltasella kynttilä sammuksiin, ja hipsiä makuuhuoneeseen, jossa Anna Emilia Superstar toimittaa tätä nykyä sängynpäädyn virkaa.
Jumpassa sivupeilistä vatsalankun luotisuoruutta tarkastaessa kroppa alkoi hytkyä ihan vain naurusta tajutessani että jumppapaitakin oli violetti. Mut on totaalisesti aivopesty!
Värikästä päivää, ystävät!
Odotan pelonsekaisin tuntein sitä päivää kun meidän nuorimmainen ilmoittaa vihaavansa kyseistä väriä. Jostain syystä esim. vaatekaapin sisältö tunnustaa kyseistä väriä =)
VastaaPoista:)... Toisaalta teilläkin voi vallita tietynlainen värisokeus. Näin kävi perheessä jossa oli tyttärenne kaima, ja äiti kertoi häidensä teemavärin olleen violetti. Kun kommentoin että taitavat Todella tykätä väristä, oli hän aivan pöllämystynyt ja sanoi ettei ollut tullutkaan ajatelleeksi asiaa näin... Nimi nimenä, ei värinä.
PoistaUpea matto.Ja peitto.
VastaaPoistaLila on meikäläiselläkin sellainen en tiedä tykkänkö väri.Mutta pieninä annoksina se menee.Nuo sinun väripilkut kelpaisi meillekin.
Kiitos ja kiitos ja hauska kuulla :). Jännä juttu miten jotkut värit toimivatkin niin muista poikkeavasti päässä. Ei mulla ole muita inhokkeja ollut. Keltaisesta ja vaaleanpunaisesta pidän, mutta niiden yhdistelyt saa mun hampaat vihlomaan. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia..?
Poistahieno matto ja peitto!!! turkoosi valtaa kotini keväällä:)))
VastaaPoistakiitos :) siis kausiväri? oiskohan sitä mullakin..?
PoistaHieno matto :) mulla on sellainen vasta Pinterestin inspiskartalla odottamassa. Bohemian homes ja violetti on myös Villekullan värimaailmaa :)
VastaaPoistakiitos :) ja siis mitä ihmettä, onko meillä samanlaiset mieliteot maton suhteen??? kuin voi ollakaan ;)
PoistaTänään tajusin aivopesuni syvyyden, kun hoksasin parvekkeella kukkivan kahta eri violetin sävyä orvokkeina. Itse ostettuina ja istutettuina. Ja toistaiseksi ainoina kasviväreinä vihreän lisäksi...
VastaaPoista