lauantai 21. syyskuuta 2013

Ihme sissi!

Viimeisenä pystyssä sinnittelevä pensastomaatti on tasan tarkkaan kuullut mun kiroilut viime kesänä kun tomaatin taimet ottivat ja kuolivat ennen ensimmäisenkään palleron ilmaantumista. Tämä kesän kaikkein pienimmässä ruukussa rehottanut taimi sitten on päättänyt näyttää mulle, ja kypsyttelee tomskuja syksyn koleudessa ja harmaudessa aina vaan meidän iloksemme.


Lehdetkin ovat jo kellastuneet ja pudonneet, samoin osa oksista, mutta niin on vaan sissi pukannut parit uudet pikkulehdet yhteyttämään ja sadonkorjuuta osaltaan mahdollistamaan. Kyl mä oisin luovuttanut jo tovi sitten. Mut toisaalt hei, enhän mä ookaan tomaatti. Tai Solanum lycopersicum, kuten me latinistit asian ilmaisemme...

Juu ja kyllä, olen selvästi altistunut puutarhurien toisellekin ammattitaudille, tieteellisillä kasvinimillä hifistelylle! Ja nautin siitä. Perhe kesti hyvin mun kortisooneilla läträilyn fytofotodermatiitin kanssa, mutta sääliviä katseita saan osakseni, kun illallispöydässä ojentelen höyryävää kulhollista Solanum tuberosumeita ja kerron piristäneeni kermaviilikastiketta parvekkeelta hakemallani Petroselinum crispumilla. On niillä mussa kestämistä. Meillä taitaa elellä useampikin ihmesissi.

2 kommenttia:

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)