Vetäytyminen retriittiin

Kolmesta lapsesta ja yhdestä tauotta musisoivasta miehestä lähtee paljon ääntä. Mökillä ja maastoissa vietetyn kesän jälkeen se jotenkin entisestään korostuu kerrostaloelossa. Välillä pää on haljeta kaikessa kakofoniassa. Silloin otan lukemiseni mukaan, ja hipsin jatkamaan kesäisistä ilmoista nautiskelua parvekkeelle, joka on lähes omaa reviiriäni. Jos lukeminen ei nappaa, niin aina voi kaivaa lankaa ja koukun käsiin lepotuolini vieressä pysyväisparkissa olevasta käsityökorista. Joka tosin juuri kuvanotonhetkellä olikin parkissa jossain muualla...

Parina viime päivänä ilma on alkanut antaa syksyisempiä merkkejä itsestään. Niinpä eilen kaivoin tupluureille jo neulepeiton partsilla valmiiksi olevan villashaalin lisäksi. Voi sitten aina valita mielenmukaisen lämpimyysasteen, peiton koon ja värinkin. 

Retriitti ajatuksena kiehtoo, mutta on tässä elämänvaiheessa ihan utopiaa. Niinpä otankin iloa irti oikein huolella tästä äitiretriitistä. Ainakin pakkasiin saakka. Lasitettu parveke on siitäkin kiva juttu, että keväällä päiväretriittikausi alkaa taas aikaisin ensimmäisten keväisten auringonsäteiden myötä.