torstai 6. helmikuuta 2014

Pakkasia, prkl!

Sais ne pakkaset palata tätä talvea sulostuttamaan! Jatkuisi luistelukausi, pääsisi toteuttamaan yhden veikeän kukkajäädykkeen, ja olisi syy käyttää juuri valmistunuttua palmikkoneulekauluria. Kröhöm, tuo palmikkoneule kun ei ole meikäläiselle mikään itsestäänselvyys, vaan tuore taito joka oli viime ja tämän talven välissä jo päässyt huterasta päästä hukkaantumaan. Onneksi oli tehokasta Tunjan tukiopetusta tarjolla ja työ valmistui! Mitä siinä tukarissa ei opi, ei tarvitsekaan osata!

Viime talvena neuloin kummitytölle elämäni ensimmäisen palmikkoneuleen kaulahuiviksi. Pari palmikkoa ja virkatut nirkot ympäriinsä luonnonvaaleasta Seiskaveikasta. Lopputuloksesta intoutuneena aloitin toisenkin, vähän leveämmän huivin teon. Sitten tuli kevät ja neulomus jäi, kesä ja syksy toivat tullessaan taas palmikoinnin unohduksen.



Nyt sitten ajattelin neulasta huivin valmiiksi. Päivän sitä neuloin ja illalla purin kaiken sinä päivänä silmukoidun, koska joku vinksahdus oli käynyt letityksessä tässäkin kohdassa, ja homma jatkui erilaisena kuin oli keväällä päättynyt. Keväisestäkin pätkästä löytyi virhe, ellei useampikin, vain yhden tukiopettaja uskaltautui näyttämään asiaa tivattuani :). Pätkä oli liian lyhyt ja leveä edes pienen ihmisen huiviksi, joten päätin tehdä siitä ison ihmisen kaulurin neulomalla pari napinläpeä ja lopun helmineuleella.

Ennen tukiopetustuokiota olimme juuri tutustuneet Lankatalo Priimaan Mäkelänkadulla ja ihastelleet kattavia valikoimia lankoja ja mm. keraamisia nappeja. Kyllä mua nyt sitten syletti etten varastoon, täysin tarpeettomiksi, paria sellaista ollut ostanut. Onneksi nappirasiasta löytyi pari toffeekarkkia muistuttavaa mummon vanhan ulsterin nappia. Niillä nyt mennään!



Talviolympialaisia en aio katsoa hetkeäkään. Mun mielestä hauskuus niistä katosi siinä vaiheessa kun ei ollut enää tarpeen huudella "Havuja, prkl!". Tämä ei silti estä mua himoitsemasta uusia nanogrippejä laduille alleni. Aurinko paistaa aika houkuttelevasti, ehkä mä lähden nyt tässä huimassa 0,7 asteen pakkasessa ulkoiluttamaan tuoretta kauluriani Kaivarin rantaan.


Lämmintä päivää sullekin, niitä pakkasia odotellessa!


6 kommenttia:

  1. Voi kun tuosta tulikin ihana! Ja napit kruunaa komeuden :)

    Ja hei, muista aina, että jos liian virheetöntä tekee, luulee joku, että oot kaupasta ostanut. Pitäähän joka työssä joku oma pieni persoonallinen kädenjälki näkyä. Onhan niitä mun huivissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joo... Sanotaan että jokaisessa tilkkutyössäkin pitäisi olla virhe, jotta nöyrin mielin osoittaisi ettei pyri täydellisyyteen, joka on varattu vain korkeammille tahoille. Mä taidan soveltaa tota nöyryyttä siellä sun täällä :). Pääasia että lopputulokset miellyttävät ja tekeminen on mukavaa.

      Poista
  2. hieno. valkoinen palmikkoneule ja tulee mieleen Putouksen hahmo, Ansku:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, Ansku-kauluri totta tosiaan. Parempi kuin Jäbäleisson-byysat...

      Poista
    2. neulo jäbän punainen pipo!!!!

      Poista
    3. Taitaa olla neulomiset neulottu, ranteet tykkää kyttyrää siitä :(

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)