keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vessajuttuja

Perheessä elää pari ihmistä, joita ihmisen anatomia alapään osalta ja ruoansulatukselliset asiat edelleen ylen kovin huvittavat. Sekä anatomia että ruoansulatus on heidän kanssaan käsitelty oikeilla termeillä, mutta keskustelu tuntuu jatkuvan ja jatkuvan vähemmän oikeilla termeillä. Yleensä vielä ruokapöydässä.

Koska aivan koko perhettä nämä jutut ja suista naurun mukana lentelevät sapuskatkaan eivät jaksa loputtomasti huvittaa, ajoittain jopa päinvastoin, sovimme tiukkaan äänensävyyn tiettyjen sanojen olevan vessajuttuja. Niitä siis puhuttaisiin vessassa, ei ruokapöydässä.

 
Perheen sisäiseksi vitsiksi onkin muodostunut eräs kerta, jolloin isoisä kotiutui meille yleensä kovin aurinkoisen, mutta sillä kertaa totaalisen vihaisen kuopuksen kanssa. Lapsi viskoi ulkovaatteet päältään, paineli vessaan ja läimäytti oven kiinni perässään. Sitten vasta alkoikin se meteli. Vessassa huudettiin kerrostalo raikuen pkppp -ritirampsua kuin suurempaakin voimasanaa useamman kerran. Hölmistynyt isoisä seisoi eteisessä, eikä tilannetta oikein avannut sekään että hetken päästä vessasta asteli rauhoittunut ja iloinen pikku-ukkeli. Nyt sai koko perhe kunnon naurut näillä vessajutuilla.

Äsken samainen nuorimies kävi Tallinnassa Titanic-näyttelyssä. Toi tuliaiseksi Toilet-kyltin. Kertoi että valittavana olivat myös Ladies- ja Gentlemen -kyltit, ja yhdessä totesimme valintansa olleen kaikkein paras, koska kodistamme löytyy vain yksi pyttypaikka. Toinen on tulpattu jotta mami sai toisen nesessäärin, kylpyammeen, mahdutettua edelleen remontoituun kylppäriin. 

Ammeesta muuten saikin sitten vääntää kättä ihan urakalla rakennusarkkitehdin kanssa, koska nyt kodistamme ei löydy inva-wc:tä! Kodista johon tullaan niin pienellä hissillä, ettei sinnekään pyörätuoli mahtuisi... Piirsin arkkitehdille kuvat valmiiksi, istuin palaveeraamassa perusteluni, vetosin hädissäni jopa osakkeenomistajan oikeuksiin, maksoin suuren laskun arkkitehdin työajasta ja sain ammeen kylppäriin. Tosin sellaisen kevytversion, joka on helppo sieltä poistaa. Hoh hoijaa.

Mutta takaisin huussiin. Ilmanmuuta oletin kyltin olevan replika Titanicin toiletin ovesta, ja hölmistys oli vuorostaan mamilla melkoinen kun kuulin että kyltti olikin Merimuseon museokaupan sijaan hankittu Tallinkin myymälästä, ja syystä että se maksoi vain 1.99 €.

Nyt on kyltti ovessa joten jatkossa vieraat löytävät sinnekin perille ilman että täytyy koluta jokainen ovi samalta käytävältä. On se hienoa! Ja mun mielessänihän ton oven takaa putkahtaa hetkenä minä hyvänsä Rose tai Jack.

2 kommenttia:

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)