Seminolesta sekaisin

Teimme tilkkutöissä seminoleja. Olen niitä kerran aiemminkin jonkun setin puuhastellut, ja sitten autuaasti unohtanut nämä hienoudet. Hauskaa saada muistinvirkistys ja pari mallia lisää työstöön!

Alkulämmittelynä tein punaisen nauhan, jota täällä jo kertaalleen vilautinkin. Yhä edelleen se on rullalla odottamassa Suurta Inspiraatiota tai edes idean puolikasta, johon sen kiinnittäisin jotain kaunistamaan. Ehdotuksia vastaanotetaan, kiiitos!

Yksinkertaisen toteutuksen ja näyttävän lopputuloksen yhdistelmästä huumaantuneena ryhdyin näitä työstämään enemmänkin. Sinisistä paidoista, farkuista ja pussilakanan jämästä työstyi... hmmm... sinistä seminolea, jolle en myöskään ole vielä keksinyt ihan varmaa käyttöä. 

Tikkasin työtä tiuhaan kankaiden saumojen ja kuvioiden mukaan vanuun, ja aikaansain näin melko jäykkää pintaa. Saattaa olla että nämä ompeloituvat pussukoiksi, jollen muuta ideaa vielä saa. Sitä ennen tosin pitää saada kone huollosta (ei parantunut mun räpelöinneillä, ei), tai itse asiassa kalliista remontista (argh!!!) ja pääsen tikkaamaan toisenkin pinnan loppuun saakka.

Kahdesta pinnasta saisi myös kaksi tyynyä... Niitä joita en tarvitse, mutta joihin mulla on intohimoinen suhde. Tai pakkomielle. Välillä on vaikea, jollei suorastaan mahdoton, tehdä eroa noiden kahden asian välillä.

 

Jämäloodasta löytyi vielä aineksia beessi-mustasävyiseen työhön, jonka mielsin aivan varmasti pussukoiksi koko ajan kankaita työstöessäni. Tästä pinnasta löytyy myös kangasta, jota käytin äidille joululahjaksi tekemääni olkalaukkuun, joten saattaapi olla että pussukatkin päätyvät äidille. We'll see.

Nyt vaan odotellaan konetta kotiutuvaksi, jotta työmaa pääsisi taas käyntiin. Onneksi ajoittuu tämä harmittava ompeluseisokki juuri etelän immeisten hiihtolomaviikolle, niin maltan entistä paremmin porhaltaa rinteisiin ja laduille muun pesueen kanssa. Onkin tän vesisateisen talven ensimmäiset monoilut tiedossa meistä itse kullakin. Myöhään meni, mutta hyvä että edes nyt!

Kauniita päiviä, ystävät!