9.4.14

Aurinkopullaa

Tilkkuilijaystävä Ulla lahjoitti mulle taannoin Marja Malisen toimittaman Pienen pullakirjan. Mielessä on ollut monena keskiviikkona leipoa sieltä lämpimäisiä tilkkupiiriläisille, mutta kummasti ovat keskiviikkopäivät ennen  tilkkuryhmämme tapaamisia täyttyneet muilla ohjelmilla ja menoilla, niin että vastaleivottua pullaa ei ole ollut sinne vietäväksi.

Tänään on kevään viimeinen kokoontuminen, ja jo hyvissä ajoin varasin aamun suht vapaaksi, jotta varmasti pääsen leipomispuuhiin. Kaivoin kirjan esille ja aloin selailla reseptejä. Melko lailla saman tien päädyin houkutuksista keväisimpään, appelsiinipullaan. Eksoottinen uusi tuttavuus, ehdottomasti piti sitä siis testata!

Taikinaa maistellessa tosin mietin että olisiko sittenkin kannattanut pysyä jossain tutussa ja turvallisessa, sen verran hapahko oli lämpimän appelsiinimehun ja tuoreen hiivan liitto... No, mitään kovin tuttua kirjasta ei olisi löytynyt, sillä vaikka leipomisesta pidänkin, niin pullan leivonnassa en konkari ole! Siippa ja muksut leipovat meillä kerran vuodessa korvapuusteja, ja muut ajat nautitaan koko suvun lumonneista veljen vaimon puusteista. Pannupullaa olen tämän kirjan ohjeilla väsännyt muutaman kappaleen, ja voi sanoa herkullisen, voisen päällysröhnän suorastaan sulaneen suussa! Lanteilta se ei ole sulanut vieläkään...

Sitkeästi siis jatkoin jauhon vaivaamista appelsiinimehuun ja leipomisen iloa pääsi tälläkin, noin 30 pullan reseptillä kokemaan:

5 dl appelsiinituoremehua
50 gr tuorehiivaa
1 dl sokeria tai 3/4 dl hunajaa
1/2 tl suolaa
1 tl inkivääriä tai pomeranssinkuorta
3/4 dl rypsiöljyä
n. 12 dl vehnäjauhoa

voiteluun kananmunaa ja
koristeluun mantelilastuja

Keltaisuutta pullassa varmistelin vielä liottamalla muutamia sahramihippuja vesitilkassa ja lisäämällä liuos taikinaan. Puutarhuriopintojen myötä suhde sahramiinkin on muuttunut, ja todella ymmärtää miksi se on maailman kallein mauste. Voi pieniä krokuksia!

 
Annoin taikinan kohota leivinastiana käyttämässäni kattilassa kansi päällä puolisen tuntia, sitten leivoin sen eineslihapullia vähän suuremmiksi palloiksi ja annoin taas kohota pellillä liinan alla tovin. Hyvin paisuivat joka kohdassa, koska olin nestelämpömittarilla varmistellut mehun juuri kädenlämpimäksi, niin että hiiva lähti käymään, muttei palanut. Näitäkin kun on tullut vastaan...

Ensimmäistä kertaa kokeilin amerikkalaista wax paper'ia kotimaisten arkkien loputtua kesken puuhan. Tuore arvio tästä hienoudesta on, että no jaa, tulipahan testattua. Ehkä mä en vain oikeasti tajua sen erinomaisuutta? Valistakaa mua jos ymmärrette asiaa paremmin! Paistoin pullia 225 asteessa kymmenisen minuuttia.


Pullien jäähdyttyä koitti vihdoin maistelun aika! Aika kirpeä oli edelleen tuo sahramillakin lisähappamoitettu maku. Hieman enemmän sokeria tai sitten sokerin sijaan tuo ehdotetttu hunaja saisi leivonnaisen kukaties maistumaan vielä pullaisemmalta. Mutta väri on kaunis, appelsiini ja sahrami yhdessä värjäsivät aurinkoa pullien sisällekin.

Koska teen kaiken minkä teen suuresti, niin tämänkin taikinan tein kaksinkertaisena saaden satsista liki 60 pullaa. Niistä riittää tilkkuilutätsyjen lisäksi välipalaherkkuja kuoroon kuopukselle ja kavereilleen, keltaisen mehun kanssa tarjoiltavaa neideille virpomavitsatalkoisiin ja vielä kyllästymiseen saakka mussuteltavaa muillekin kotiväen herkkupepuille. Jos sitten vielä jokunen jää vatiin kuivahtamaan, niin senkun halkaistaan, paahdetaan, levitetään aprikoosihilloa puolikkaiden päälle, töräytetään pruuttaukset kermavaahtoa lisukkeeksi ja nautitaan taas. On se vaan onni että tämänkin plan B:een ehdin jo miettiä valmiiksi!

Saas nähdä mitä muut näistä tykkäävät!

 



3 kommenttia:

  1. nam ja pullanhimo iski. tässä asuntoalueella on hyvä leipomo...pullaa löytyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipinkapin sinne sitten... Ellet innostunut kesken muuttokuorman purun lyömään nyrkkejä taikinaan ;)

      Poista
  2. Viimeiset pullat päätyivätkin köyhinä ritareina aprikoosihillon ja kerman kanssa Palmusunnuntain aamiaispöytään, nams. Mustikkasmoothie vähän tasapainotti terveellisenä kyytipoikana...

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)