Jumalten ruokaa

Mies- ja sittemmin poikakuorolaulantaa vuosikaudet kuunnelleena en vieläkään pysty kuuntelemaan ihanaa Panis angelicusta liikuttumatta. Laulu enkelten leivästä koskettaa kerta toisensa jälkeen. En oikein tiedä johtuuko se enemmän leivästä vai leipää mussuttavista enkeleistä... Uskon sen leivän olevan vaaleaa, aavistuksen hapanta ja erittäin rapeakuorista.

Jumalten ruoaksi sen sijaan olen päätynyt nimeämään racleten. Jumalten kun ei tarvitse miettiä kaloreita. Rasvaisen herkun, jota on aivan pakko saada kaksi kertaa kesässä. Yleensä vielä ulkosalla mökkikuistilla tai avoimella pihamaalla jatkoroikkakelan kanssa operoiden.

Tänä kesänä tämäkin pakotus vaan on hoideltu erilailla kuin ennen. Juhannuksen yksi juhlamenu muodostui racletesta. Koska ulkona satoi vettä ja lämpötila heilui +5 asteen hujakoilla, ei piharuokailusta kiinnostuneita löytynyt ainuttakaan kaverikseni. Niinpä viritimme siis grillin sisätilaan ja varauduimme tuulettamaan hyttyset ja kostean koleuden sisään ovista, mikäli juuston haju kävisi sietämättömäksi. 

Ei käynyt, joten rohkaistuimme sulattelemaan juustoa kotioloissakin juhliaksemme loman loppua ja sitä että pari parasta kaverusta, Norssin aivan varmasti komeimmat lukiolaispojat pääsivät samaan ryhmään. Ala-asteen ja koriskentät jakaneet jannut pääsivät taas rinnakkaisluokkaelon jälkeen vieruskavereiksi, ja äitikaimat hymisivät tyytyväisyydestä <3

Hyvä oli hymistä yhdessä herkkua juustoa grillatessa ja tihkuvan kylmiä jaloja juomia nauttiessamme. Junnu grillasi pöydässä istuskellessamme tajunnanvievänhyvinmaustamaansa lihaa vuolukivellä ja itse kukin meistä täytteli juustopannuja turinoinnin lomassa.

Raclette on kyllä varsinainen laiskan emännän pelastus: kovin homma illallisvierailun valmistelussa on kantaa kaupasta kotiin säilykkeet ja aukoa purkit. Pöytä kun kuormitetaan juuston, lihan ja keittopottujen lisäksi grilliin päätyvillä ananasrenkailla, oliivikulhoilla, minikurkkukipoilla, hillosipuliröykkiöillä ja pippurimyllyillä.

Vatsansa täyttää hitaasti salakavalalla juustolla, niin että jälkkäriosuudeksi riittää enemmän kuin hyvin vaniljainen jääkahvi ja kauniisen kulhoon asetellut keksit. Ei kokkaamista, ei leipomista, ei stressaamista. Vain herkuttelua, hauskuuttelua ja nautiskelua. Kone pesee tiskit kun arki koittaa.

Seuraavana päivänä kylään saapui ystävä Saksasta ja ihmetteli keittiössä takaisin laatikkoonsa pakattua grilliä katsellessaan että joko me nyt alamme valmistautua uuden vuoden juhlallisuuksiin. Raclette kun on heidän perinneherkkunsa silloin... Niin, kait tätä voi syödä muulloinkin kuin kesällä... Täytynee testata!