sunnuntai 17. elokuuta 2014

Silmäni mä auki saan...

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään 
mä ihan lähelläin 
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin. 
Siihen mä jään 
Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein. 
Sanot kultasein, mä näin tahdon olla vain

Mun huuliani etsien sä harot hiuksiain ja sulat 
suudelmaan 
Vain hyvänolon hiipivän mä tunnen suonissain, 
odotan vaan. 
Sä viet mun hiljaa niin kuin varoen ja mä 
myötäilen, 
ja näin tahdon olla vain 

Ei saa tätä tunnelmaa 
kun vain aamuisin näin aloittaa 
mä päiväni tahdonkin. 
Ja syttyä sun kanssasi näin päivääni päin 
hiljalleen 

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään 
mä ihan lähelläin 
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin. 
Siihen mä jään. 
Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein. 
Sanot kultasein, mä näin tahdon olla vain 

Jösses että Pepe Willberg on tietämättään itkettänyt mua! Tätä biisiä on vuosien varrella hoilattu erilaisilla kokoonpanoilla silmät enemmän, vähemmän kyynelissä, mutta suu aina hymyssä. Suu suuressa hymyssä ja sydän ammollaan auki. 

Se on soinut puhelimen soittoäänenä ja saanut piristessään hymyilemään. Sitä on laulettu rakastuneena toinen toisillemme ja jääty kylkeen. Erikoisin laulukerta taitaa olla vuosien takaa Pelastuslaitoksen suuressa auditoriossa, kovilla penkeillä uniformut päällä ja krakat kaulassa kaukaisen kollegan kanssa istuskellessa ilman sen suurempia tunteita, kunhan vaan kesken puuduttavan koulutuksen tai minkälie infotilaisuuden tajuttiin meillä olevan yhteinen lempibiisi. Saatiin salissa aplodit.

Nykyään heräilen ihan yksikseni. Tai noh, silloin tällöin on perheen aamuvirkku kuopus kömpinyt peittoni alle ja nukahtanut tyytyväisenä hetken höpöteltyään. Silloin on joku lämpimänä vasten kylkeäin. Siihen mä jään.

Nykyään kun silmäni mä auki saan, niin lepuutan niitä ihan uudessa asiassa: vaaleassa avaruudessa. Tältä, tosin ei oikeasti keltaiselta, näyttää kun silmäni mä auki saan:


Näkymä makuuhuoneestani olohuoneeseen on kuin unessa. Varsinkin aamuyön hämyisinä hetkinä, jolloin heräilyni aloittelen. Tähän näkyyn herää onnellisena. Koti on ihmisen paras paikka. 


 

4 kommenttia:

  1. kaunis näkymä. home sweet home!

    VastaaPoista
  2. Home sweet home! Ja aina joutuu varmistamaan ettei vaan kirjoita tai äännä sweat ;)

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus, ja niiiiin kaunis on tuo biisikin. Se on itkettänyt muakin, joskus ilosta, joskus haikeudesta. Voin kuvitella että se herättää monensorttisia tunteita sinullakin juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niin on: ihana biisi, yksi aivan parhaista! Josta tosiaan löytyy uusia puolia uusien tilanteiden mukaan.

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)