Onko pohja saavutettu silloin kun valehtelee puolisolleen toisessakin perheessä avioerohakemuksen jätetyksi? Vai kun ihan itse, oma-aloitteisesti "tunnustaa" raahanneensa toista naista mukanaan työmatkoille hotellielon viihdykkeeksi? Vai vasta silloin kun on jäänyt kiinni näistäkin jutuistaan, ja joutuu tunnustamaan keksineensä ne vain siksi että vanha puolisokin vihdoin tajuaisi kuinka vahvalla pohjalla uusi suhde on?
Ei, pohjaa ei ole silloin vielä saavutettu. Pohja lähestyy kun joutuu myöntämään että sen sijaan että olisikin vain laskelmoidun tylysti satuttanut ja harhauttanut puolisoaan, onkin pönkittänyt näillä toiselle syötetyillä yksityiskohdilla omaa uskoa siihen että ihastus muuttuisi kenties elämää suuremmaksi rakkaustarinaksi ja siksi oikeaksi kunnon suhteeksi, jota on kaksikymmentä vuotta vain yritetty räpiköidä väärän valinnan kanssa. Kärsitty niin maan perusteellisesti ja pidetty suu supussa. Niin hyvin supussa että puoliso, lapset ja perheen elämää seuranneet luulivat perheen olevan yksi aivan parhaista.
Pohja tuli ehkä vastaan kun satuilijakin romahti. Kun tehdyt suunnitelmat eivät etenekään yhtä söpösti kuin pilvilinnaa on rakennettu. Sitten on kuulemma todella vaikeaa, ja sitä sopii hylätylle puolisolle surkeana ruikuttaa niin kasvotusten kuin linjoja pitkin. Lisäksi lapsiakin on tullut ikävä. Lapset kun eivät enää aina olekaan kiinnostuneita isän seurasta juuri silloin kun isä sitä sattuu heille tarjoamaan.
Äidin tehtävä olisi nyt lasten hyvinvoinnin nimissä usuttaa heitä isän luo ja puhua tästä pelkkää hyvää. Mutta kun äitimokoma nyt keskittää aikansa ja energiansa vain nykyisen perheensä hyvinvointiin. Varaa taas aikaa sinnesuntänne, paapoo poikasiaan ja hieroo tapaamisoikeussopimusluonnosta ja vääntää vimosen päälle kättä elatusavuista.
Tässä kohtaa voisi tietenkin puolisolle lähettää empatiaa, aivan kuten tuo toinen nainen oli kuulemma lähettänyt koko perheellemme meidän avioerohakemuksen jättämisen jälkeen. Voisi, jos viitsis. Vaan kun ei viitsi. Pitäkööt tunkkinsa. Kumpainenkin.
Puhukaa toisillenne! Vaikka se sitten olisi välillä pelkkää peetä, niin puhukaa kun sen aika on. Ei peetä vasta hattukaupalla jälkikäteen toisen niskaan kaatamalla. On parempi jättää pienempiä ja isompia asioita viemärin huuhdottavaksi tasaisin väliajoin, eikä tukkia sitä tulvimaan kertarytinällä.
Noi voihan jumankekka sentään! Siis mikä ihmisiä riivaa, en nyt sanoa miehiä, kun tunnen melko vastaavan tapauksen jossa rouva lähti ja sitten olikin niin vaikea, ja lapsetkin vihasivat jättänyttä osapuolta
VastaaPoistaSitä tässä ihmetellään! Ja ihmetellään sitäkin että koska tämä ihmeteltävien asioden kiintiö täyttyisi jo ja pääsis ihmettelystä.
PoistaIlmeisesti sitä kipinää ei sitten oikein saadakaan pidettyä hengissä kun ne yhteiset hetket eivät enää olekaan vain kahden salaista pakoa arjesta...
VastaaPoistaAikooko eksäsi lohtusyli nyt palata kuitenkin parantelemaan omia perheenjämiään? Vai onkohan sielläkin sen verran hapatetut tunnelmat ettei sitä paluumahdollisuutta enää ole.
Jaksamista nyt tähänkin Avioliiton loppu-farssin näytökseen, kyllä vielä joskus sekin päivä sarastaa että nämäkin hetket ovat kaukaista menneisyyttä.
Kiitos, jaksamista tämä tosiaan taas syö ja kysyy! Ei aavistustakaan mitä tapahtuu, mulle syötetään jatkuvasti totta tai tarua, joka seuraavan kerran onkin taas muuksi muuttunut, eikä mua suoraan sanoen kiinnosta asia pätkän vertaa muuten kuin lasten osalta eli että millaista uusioperhe-eloa heille on tyrkyllä.
PoistaNiin kun aiemmin jo mietit että onko tämä uusionni nyt vaan käymässä vaikka piti jo lapsillekin esitellä. Sen takia mietin että onkohan se salasuhteen naispuoli ollut sitten kuitenkaan niin satalasissa mukana tossa jutussa vai onkohan hänen osaltaan ollut enemmän kyse kypsymisestä pikkulapsiperheen arjen raskauteen jota pieni salarakkaan leikkiminen piristi, mutta nyt kun pitäisi oikeasti laittaa asioita tärkeysjärjestykseen niin alkaakin se ydinperhe tuntua pelastamisen arvoiselta.
PoistaTeidän lapsenne ovat jo sen verran vanhempia ja muutenkin elämänne vaikutti sellaiselta että mitään pakoonjuostavaa ei olisi edes ollut joten todella vaikea keksiä mitään 'tilapäinen mielenhäiriö'-tyyppistä selitystä eksäsi käytökselle. Olisihan se hänelle sitten mukavaa vastaanottaa sitä palautetta omilta lapsiltaan perheen hajottamisesta jos se pääasiallinen syy koko eroon on häipynyt kuvioista jo ennen kun edes koko eroa on lopullisesti myönnetty. Jos sen tutuksi luulemansa sisältä löytyy tuollaisia suonsilmäkkeitä mitä tässä on löytynyt niin ehkä ihan hyvä vaan että on eksä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTodellisista syistä nyt ei kukaan tiedä paitsi eksä itse...mutta koitappa selittää että eron syy ei ollut juuri eron jälkeen esitelty nainen (esi)teini-ikäiselle jonka perhe on pistetty päreiksi todella lyhyellä varoitusajalla. Voi olla ettei ihan 100% uskota sitä tarinaa (vaikka kuinka olisi totta). Todella epäreilua kyllä suunnitella eroamista noin pitkälle ilman että mitenkään ottaa asiaa puheeksi. Olisikohan saanut suutaan koskaan auki jos olisi kieltäynyt huomaasta että mitään on pielessä?
PoistaEhkä sinun pitää nyt käyttää se vapautunut aika ystäviisi ja muihin tärkeisiin ihmisiin? Lasten tapaamisasioissa kannattaa alkuun olla ehkä liiankin tiukka aikatauluista, vaihtovuoroista ja siitä kuka hoitaa, mitä ja milloin. Jos joku itselle huono käytäntö pääsee käynnistymään niin sitä on aika hankala lähteä myöhemmin korjailemaan. Ovatko lapset jo sen ikäisiä että heidän sanansa painaa päätöksissä?
Uusia kokemuksia, ihania hetkiä vanhojen ystävien ja jokunen uusikin ystävä on tullut kesän mittaan, kun lapsivapaata aikaa on halunnut ohjelmoida oman pään hyvinvoinninkin nimissä. Ilahduttavaa on kyllä ollut kun aikaa on perherumban pyöritykseltä irronnut kaikkeen muuhunkin kivaan nyt erilailla kuin ennen, ja huomaan eron ja nautinkin niistä hetkistä. Yksinolo kotona kalvaa vielä pahasti...
PoistaTeinin sana painaa, on kuulemisoikeutettu, mutta kaksosten osalta aikuiset tekevät vielä päätökset. Tiukkaa linjaa tässä yrittää vetää kautta linjan, mutta ei se herkkua ole. Aina löytää itsensä uudelleen ja uudelleen siltä nalkuttavan akan paikalta :(
Onhan se iso kontrasti muuttua kuusihenkisen perheen toisesta vanhemmasta osa-aikaiseksi yksinasujaksi. Perheellisenä ja työsskäyvänä ei niitä oikeasti yksin kotona olemisen hetkiä kovin paljoa tule.
PoistaNaiseen lyödään todella helposti se nalkuttajan leima jos ei alistu siihen vastapuolen reagoimattomuuteen. Jos on pakko olla nalkuttava akka niin sitten on pakko, ei ne asiat itsestäänkään järjesty. Lapsille se jatkuvuus ja tunne siitä että häntä ei vain heitellä paikasta toiseen on tärkeää joten kyllä se tappeleminen on sen arvoista. Koita jaksaa <3
Tiedätkö onko lapsille tarjolla toinen koti eksälläsi vai onko järjestely enemmänkin niin että he ovat sitten vieraisilla ne tapaamisajat? Aika monella noin monilapsisella uusioperheellä ei ole ihan neliöidenkään puolesta antaa täysin omaa tilaa niille etälapsille ja tuntuvat jäävän vähän lapsipuolen asemaan mitä huoneiden jakamiseen ja tavaroiden määrään tulee. Ja siihen että voi luottaa niiden omien tavaroiden olevan vielä siellä mihin ne jätti kun viimeksi kävi, eikä niin että omat kamat löytyy aina jostain vaatehuoneen ylähyllyltä koska ne oli "tiellä"...
Lasten isä asuu vielä toistaiseksi yksikseen ja meidän muksut ovat siellä about 35% ajasta. Isä puhuu heille asunnosta toisena kotina, lapset itse yökyläilystä. Ehkä patjamajotuskin aikaansaa tuon mielleyhtymän. Tällä hetkellä en omista ajatuksenpuolikastakaan mahdollisille uusioperheasumiskuvioille, vaan (jälleen kerran...) uskon puolisoni kertomuksen ettei sellainen olisi vielä aikoihin ajankohtaista. Sitä saa mitä toivoo!
PoistaVoiko tuollaiseen enään koskaan luottaa, tuntuu hyvin epävakaalta touhulta, missä aikuisen miehen vastuu on. Sitten noi vietetyt työmatkat tämän naisen kanssa ja sitten kotona pitää pokeri facea. Kohta se on itkemässä takaisin kunnes jälleen tulee joku mielenkiintoinen helpponakki :(
VastaaPoistaNyt ainakin luottamus on miinuksella pahasti, ja se on tosi tylsää koska väännetään sopimuksia lasten tulevaisuudesta. Haluaisi luottaa heidän isän hyvyyteen, muttei voi koska on nähnyt entisen parhaan isän hirviöpuolenkin ja jatkuvasti paljastuu valheita, joista ei edes ymmärrä pointtia että miksi on pitänyt valehdella. Se aikaansaa vaan sen ettei luota enää yhtään mihinkään hänen osaltaan :(
Poistavoi mieheen luottaa enää ikinä? tuskinpa?! huuma haihtui todella nopeasti ja jäi luu jakajan käteen...t.Let's go
VastaaPoistaNähtäväksi jää...
Poista