sunnuntai 3. elokuuta 2014

Takanapäin


Takana ainokainen lomaviikkoni lasten kanssa maalla. Viittä vaille viikko aurinkoa, hellettä, uintia, aurinkoa, hellettä ja uintia. Niiden lomassa ukkoskuuroja, savusaunomisia, aamulenkkejä, marjastusta, tupluureja, suppailua, riippukeinuilua, pelaamista ja lukemistakin. 

Loma höystettynä grilliherkuilla, maistuvilla salaateilla ja makeilla päivakaffeilla rantakalliolla. Retkiä kakkupöydistä toisiin - mansikkakakulta limejuustokakun ja piimäkakun kautta lohikakulle. Rauhallisia juttutuokioita, kyyneliä ja naurua. Yömyöhän yhteislauluja lapsukaisten kanssa ja täysipainoista yhdessä oloa, niin lasten kuin ihanien isovanhempiensa ja muiden sukulaisten ja ystävien kanssa.




Takana myös pari kellonaikaa, joina mökkitontin piti olla vapaa toisen vanhemman saapua ja toisen siis olla jo lähtenyt, jottei tule tuskallisia tai muuten vaan turhauttavia kohtaamisia parkkipaikalla. Sydäntäraastavat vaihdot viikon välein. Prkl minkä menit tekemään!

Mieheni vakuutteli minulle jokin aika sitten, kait tuolloin vielä juuri ja juuri kanssamme asuessaan, meidän olevan niin fiksuja ja lapsillemme omistautuneita aikuisia, ettemme koskaan pysty vihaamaan toisiamme. Hän, joka mantran tavoin hokee uskovansa "tämän eron olevan loppujen lopuksi tosi hyväksi meille kaikille".

Kerrankin hän on väärässä. Minä pystyn vihaamaan ja myös halveksimaan häntä, tuota itsekästä pelkuria. Aviomiestäni, jonka piti puoli vuotta kerätä rohkeutta toisen naisen sylissä uskaltaakseen kertoa tuntemuksistaan kierrellen ja kaarrellen minulle. Lasteni isää, joka suvereenisti pettää lapsensa, systemaattisesti valehtelee heillekin, ja vieläpä unohtaa kinuamansa tapaamiset kuherrusmatkojen ja töiden kesälomallakin ajaessa tärkeysjärjestyksessään lasten ohi.

Ajatus erosta shokeerasi nopeudellaan ja voimakkuudellaan asioiden huhtikuun lopusta alkaen vyöryessä tajuntaan. Nyt muistot parhaasta mahdollisesta aviomiehestä ja napakympistä isistä alkavat myös olla niin taakse jäänyttä elämää. Aivot ymmärtävät jo asian, ja samaan aikaan eivät vieläkään ymmärrä.


4 kommenttia:

  1. Ihanan loman olette viettäneet! Ei vaikuta tuo mantra kovin uskottavalle, kun sitä pitää monta kertaa toistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vietimme <3

      Ei mantra oikein aukea omalta eikä varsinkaan lasten osalta, eikä hokijakaan nyt erityisen onnelliselta vaikuta...

      Poista
  2. Ihana mökkiloma ja samalla touhukas!! Pettäjä on aina sikamainen ja ällötys. Koeta jaksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana loma :) Kiitos, koetan!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)