20.9.14

Pieni talo preerialla

Se ihanuus mulla pamahti tästä näystä päähän! Ehdottomasti lapsuuden lemppari tv-sarja, joka viikoittain kerta toisensa perään itketti salaa. Hupsua.


Nykyään uusintoja osuu silloin tällöin silmiin, ja istutaan silloin kuin tatit neidin kanssa ruudun ääressä. Aina siellä joku juttu edelleen itkettää ja tyttöä hymyilyttää äiteen kyynelöinti. Odottakoon vaan, vielä hänkin ryhtyy niille tarinoille itkemään! Mikäli on yhtikäs tullut mun itkijänaisten sukuun.

Kuva itsessään on jo vanhentunutta kamaa, enää ei ulkoverhoilu ja koolingit tuossa nurkassa, tai ylipäätään koko Villa Mörskässä sisällä näy. Kaikki on vuorattu piiloon ihanan leveällä ja vaalealla raakalaudalla. Käsin vasaralla naputeltu seiniin kiinni. 

Naapurin rouva sanoi mulle päivänä eräänä raksalta lähteissäni että on niin ihana kuunnella timpurien käyttävän vielä vasaraa ja sahaa, eikä kaiken olevan vaan tsup-tsup ja surr-surr. Sähköttömyyden etuja: ei naulapyssyjä eikä sirkkeleitä tällä raksalla! Olin niin onnellinen hänen sanoistaan tajutessani että juuri niistä äänistä tuoreen, uuden puun tuoksun lisäksi olin nauttinut koko päivän. Raksoilla kasvaneena ne ovat onnellisen lapsuuden ääniä ja hajuja.

Nyt kaffia koneeseen ja kaffia termokseen, sitten aamukasteinen polkaisu Itäväylää pitkin niityllä hyppelyn sijaan ingalsin laurana ranchille ihastelemaan mitä siellä onkaan eilen (mun kasvihuoneessa tuhansia kevätesikoita istutellessani) tapahtunutkaan. Lasit on tuotu tiluksille ja asennettu akkunoihin ja katto on arvatenkin jo verhoiltu samaisella raakalaudalla kuin seinät.


Ihanaa, ihanaa, ihanaa!
Taidan jo toistaa itseäni..?
Mutta kun vaan on!


6 kommenttia:

  1. Hitsi vieköön, siellähän on tapahtunut jo vaikka kuinka paljon. Just ihanaa sahata ja naulata. Niin niitä taloja pitää rakentaa. Ei kai se vaan valmistu liian nopeasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookin?!? "Talo" valmistuu oikein passelissa aikataulussa vaikka keväälle vielä jääkin rapsuttelua ja maalailua.

      Poista
  2. Todella nopeesti tuntuu valmistuvan teidän willa mörskä!! Se on niin ihanaa kattoo kun jostain tosi vanhasta alkaa muuntautua jotain omaa. Saa uutta puun tuoksua. Meidän talo on valmistunut niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ripeät ja osaavat timpurit asialla :) Jaan tuntemukset kanssasi!

      Poista
  3. Koskaan ei ole liikaa ihanaa!

    Aamu-tv:ssä oli viikko pari sitten Pieni Talo Preerialla -kokoontuminen. Näyttelijät istuivat yhdessä ja muistelivat. Tuli kyllä kaihoisa mieli. Meilläkin tv-sarja vielä näkyy, mutta en ole tullut katsoneeksi. Ehkä siksi, että muisto sarjasta on kullanhohtoinen. Ne lapsuuden huolettomat päivät, kun hyville kävi hyvin ja paha sai ainakin pitkän nenän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se reilu oikeellisuus huumorilla höystettynä ja rakastava ilmapiiri varmastikin olivat ne sarjaan koukuttavat jutut. Olisipa ollut hauskaa nähdä tuo kokoontumisohjelma!!

      Olen kanssasi aivan samaa mieltä: ihanuutta ei voi olla liikaa, ei edes silloin kun sitä on paljon :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)