tiistai 4. marraskuuta 2014

Huputettu

Ompelukoneeni nimittäin. Syksyn mittaan on tullut askarreltuapaskarreltua sille alkuperäistä sievempi huppu. Koska alkuperäinen on kermanvaalea, keinonahkainen, vuosien varrella vähän jo revennyt ja nuhjaantunut Singerin logolla varustettu rähjäke, ei kauneusarvon ylittämiseen paljoa vaadittu. Silti sen ylittämiseen kului aikaa niin maan perusteellisesti nysvätessäni. Uusi ompelutyylini, nysväys...

Ompelin hupun äidin ja muorin vanhoista kapiolakanoista, puhkinukutusta vaaleansinipohjaisesta pussilakanasta ja anopin äidin kangaskätköistä löytyneestä kankaasta, jonka seminole-harjoituksissa väsäsin valkoisen lakanakankaan kanssa siksakiksi vauhtiraidaksi.


Kapiopitsien alle ompelin kaitaleet pussilakanakangasta. Näin kauniit pitsit nousevat paremmin esille ja tikkausvanu jää piiloon. Vuoren ompelin samaisesta sinisestä kukkakuosista kuin reunanauhankin. Toki helpompaa olisi ollut vain kääntää vuorikangas oikealle puolelle... Olisi ollut jos olisi asian miettinyt vuorikangasta leikellessä. Mutta kun ei niin ei. Lopputulos näyttää samalta, vaikka aikaa sai tähänkin taas hetken lisää kulumaan.

Etuosan ja hupun pääliosan tikkasin vapaatikkauksella sydänköynnöksillä, jotka piirtelin kankaaseen violetilla taikatussilla. Muutamassa kohtaa on tussi viivähtänyt kankaassa turhankin pitkään, eikä piirrosjälki ole parissa viikossa täysin haihtunut ilmaan. Katsotaan mitä tykkää seuraavaksi ohjelmassa olevasta pesukonepyykkäyksestä...


Takapuolelle päästessä oli ällöromanttinen sydänkuosikiintiö jo tullut täyteen, ja tikkasin sen ja päätykappaleet erittäin vapaalla ympyrää ja soikiota tavoittelevalla tikillä, jossa kohtaa aivotkin sai panna narikkaan. Suits me!

Toiseen päätyyn tähtäsin äidin nimikirjaimet. Kuvissa huppu on vähän mytyssä ja vinksallaan. Se taas johtuu vain ja ainoastaan siitä että huppu on tilkkuterapiassa käyttämäni koneen, ei siis oman koneen päällä ja kuvat otettu luokassa vauhdilla ennen kuin pakkasin valmistuneen työn kassiin kulkeutumaan kotiin.



Oli ihan pakko kuvata huppu heti valmistumisen jälkeen, kun ei ole minkäänlaisia takeita siitä koska oma kone nostetaan pöydälle ylähyllyltä, jonne se muuttokuormaa purkaessani kesällä pääsi...

Tule, tule hyvä kakku... eikun siis ompeluinto takaisin!

 

10 kommenttia:

  1. Anonyymi4/11/14

    kätevä! t. Sari

    VastaaPoista
  2. Kyllä se ompeluinto kulman takaa jo selvästi kurkistelee...

    VastaaPoista
  3. Selvitys on täyttä hepreaa, mutta kuvista ymmärrän hupun olevan valtaisan hieno. En ymmärrä käsitöistä mitään valmistusmielessä. Lopputuloksista kyllä osaan nauttia. Olet kyllä eri etevä. Näen sen Singerin rähjääntyneen sieluni silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että osaan tietämättäni hepreaakin ja kiitos suurista kehuista :) Hauskaa että visioit vanhan hupunkin!

      Poista
  4. Siitä tuli ihan huippu huppu! :)
    Ja hiljaa hyvä tulee.. (sanoi hän, jonka tuoli näkyy kuvassa tyhjänä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja :D. Huomenna sitten peittoa pukinkonttiin!!

      Poista
  5. Ihana! Lakanapitsi on upean näköinen ton sinisen päällä. Hauskoja tikkauksia. Ajattelin, että sydämiin kyllästyneenä alat tikkailla pääkalloja, mutta et sentään. Kannattaa otta se kone sieltä korkeuksista, että voit pukea sille tuon hienon asun. Ja ehkä pyöräyttää siinä samalla jonkun kivan jutun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääkalloja :D Ei sentään sellaisia fiiliksiä ommellessa... Täytyy harkita koneen esille kaivamista. Ehkä käyttämistäkin.

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)