Saksalaiset kuorovieraat on saateltu kohden kotikamaraansa. Asunto on kaiken kaikkiaan viiden lapsen poistuttua paikalta kovasti tyhjentynyt, hiljentynyt ja kohta raivautunutkin. Neljänä päivänä puhuttu saksaenglanti (aina sen mukaan kuka puhui ja mihin kulloisenkin puhujan sanavarasto taipui) palaa kotoisaksi suomeksi. Hyvä niin. Kivahan sitä on kieliä käytellä, mutta niin turhauttavaa huomata vuosien opintojen tuulettuneen korvien välistä kovaa pois. Tyhmäksi voi tuntea itsensä niin monin tavoin ;)
Ohi ovat poikien kuskailut aamuin ja illoin, mennyttä konserttien jälkeisen hypetyksen ihailu ja itselle täysin vieraista asioista kikattelun katselu. Ohi ovat meillä myös aamut, jolloin liikenteeseen saa lähteä vain mehun, vaalean leivän ja Nutellan voimin sekä yölliset karkinmässytykset makuuhuoneen suljetun oven takana... Harmi että tajusin vasta aivan viime metreillä heittää kehiin piimän ja karjalanpiirakat, ne kun olivat kovat hitit kumpainenkin!
Palaamme taas aikaan, jossa kaikki käyvät päivittäin suihkussa, kuivaavat omaan pyyhkeeseen ja hampaatkin pestään omalla harjalla. Nämä ilmiöt eivät varmastikaan ole kulttuurisidonnaisia, vaan todennäköisimmin liittyvät yleismaailmallisesti varhaisteinipoikiin..? Pojat on poikia...vai? Alkaa taas sellainenkin elämä, jossa kylpyhuoneen ovea ei ole tyystin blokattu isolla matkalaukulla :) Uskon tottuvani tähän hurjan nopeasti!
Tämä oli ensimmäinen kerta kun perhemajoitimme kuorovieraita, ja pääsimme kokemaan kulttuurivaihtoa omassa kodissa. Varmasti tulee vuosien varrella kokemusta toistettua sen muuttuessa koko ajan entistä antoisammaksi pienimpienkin muksujen sanavaraston karttuessa ja mun tulkin roolin kavetessa. Sitä odotellen!
Lauantai. Aurinko paistaa. Leppoisaa ohjelmaa kivassa seurassa tiedossa. Aikaa juoda sitäkin ennen aamukaffet parvekkeella aamuauringosta nautiskellen. Jospa yhdistelmä aurinko ja kofeiini pyyhkäisisivät pois gigalomaanisen nuhan ja hakkaavan yskän rippeet? Kuka nyt viikonloppuna haluaa sairastella? En minä ainakaan!
Ohi ovat poikien kuskailut aamuin ja illoin, mennyttä konserttien jälkeisen hypetyksen ihailu ja itselle täysin vieraista asioista kikattelun katselu. Ohi ovat meillä myös aamut, jolloin liikenteeseen saa lähteä vain mehun, vaalean leivän ja Nutellan voimin sekä yölliset karkinmässytykset makuuhuoneen suljetun oven takana... Harmi että tajusin vasta aivan viime metreillä heittää kehiin piimän ja karjalanpiirakat, ne kun olivat kovat hitit kumpainenkin!
Palaamme taas aikaan, jossa kaikki käyvät päivittäin suihkussa, kuivaavat omaan pyyhkeeseen ja hampaatkin pestään omalla harjalla. Nämä ilmiöt eivät varmastikaan ole kulttuurisidonnaisia, vaan todennäköisimmin liittyvät yleismaailmallisesti varhaisteinipoikiin..? Pojat on poikia...vai? Alkaa taas sellainenkin elämä, jossa kylpyhuoneen ovea ei ole tyystin blokattu isolla matkalaukulla :) Uskon tottuvani tähän hurjan nopeasti!
Tämä oli ensimmäinen kerta kun perhemajoitimme kuorovieraita, ja pääsimme kokemaan kulttuurivaihtoa omassa kodissa. Varmasti tulee vuosien varrella kokemusta toistettua sen muuttuessa koko ajan entistä antoisammaksi pienimpienkin muksujen sanavaraston karttuessa ja mun tulkin roolin kavetessa. Sitä odotellen!
Lauantai. Aurinko paistaa. Leppoisaa ohjelmaa kivassa seurassa tiedossa. Aikaa juoda sitäkin ennen aamukaffet parvekkeella aamuauringosta nautiskellen. Jospa yhdistelmä aurinko ja kofeiini pyyhkäisisivät pois gigalomaanisen nuhan ja hakkaavan yskän rippeet? Kuka nyt viikonloppuna haluaa sairastella? En minä ainakaan!
Aurinkoista viikonloppua meille!
Jo pikkukuvasta näin, ettei kyse ole sinun matkasta Saksaan, koska matkalaukku on jokseenkin huolettomasti pakattu! Teillä on ollut mielenkiintoiset ajat ja varmasti paljon muisteltavaa jäänyt jokaiselle.
VastaaPoistaJeps ja laukkukin onneksi meni kiinni ennen kentälle lähtöä ;)
Poista