Kotikulmien citykanilla on viisi poikasta, ruskeita ja mustia. Muksut kurkkivat aamuin illoin lasin läpi miten pikkupuput syövät ruohoa parvekkeemme alapuolella. Neiti nyyhkii ja kertoo kuinka niin hurrrjasti haluaisi meille pupun. Annan vaikun kertyä korviini...
Tänään tein aamuaikaisin maalle lomanviettoon palaaville lapsukaisille aamiaisleivät valmiiksi ennen herättelyä. Neitiä ei meinannut ylösnousemus niin aikaisin loma-aamuna lainkaan napata. Kerroin että jos aamutoimet hoituvat ripeästi, niin ohjelmaan mahtuu vielä ennen lähtöä pupujen ruokintaa. Kaikki tämän jälkeen tapahtunut olikin sitten erittäin vauhdikasta!!!
Yöpaita päällä pieni eläintenystävä sitten hipsi ulos pihaovesta ja levitteli versot nurmikolle pupujen herkkuhetkeä odottamaan. Niin liikuttavaa, mamilla kyynel kimmelsi silmäkulmassa toisen iloa ja intoa seuratessa. Eläinlääkäriä hänestä ei kuitenkaan kuulemma ehkä tule, koska silloin on vaarana että joutuu hoitamaan käärmeitäkin. Niitä jotka syövät pupujakin...
Hienoa, että viljelmiltä riittää tarjottavaa myös metsän/puiston eläimille ja tytär saa toteuttaa unelmaansa. Minun herneistä on tullut 3 alkua ja ne on jotain 3 senttiä pitkiä. En tarjoa vielä kenellekään. Kerro tytölle, että ei kaikki eläinlääkärit joudu käärmeitä hoitamaan, itseasiassa hyvin harvat.
VastaaPoistaVoi, sun pitää malttaa kasvatusprojektin kanssa! Mä kylvin herneet jo huhtikuussa partsille lasin taa, joten satoa on pukannut hyvissä ajoin :)
PoistaJuu, keskustelimme siitä että ihan joka eläinlääkäri ei joudu hoitamaan matelijoita. Velvoittaakohan muuten Hippokrateen vala myös eläinlääkäreitä..? Silloin voi olla vaikeampaa olla valikoiva. Noh, tää ei oo tän päivän, eikä tän vuodenkaan asia ratkaistavaksi, joten seuraan rauhassa sivusta miten suunnitelmansa elävät.