Minä se vaan tiskaan astioita...

... ja luudan sijaan harjalla lakaisen lattioita. Tai pientä lattian plänttiä. Lattia on keväällä maalautunut harjattavaksi ja pitkin kevättä on Villa Mörskällä tiskit kerätty vatiin odottamaan tiskipöytää ja lämmintä tiskivettä, eli siis välinettä ja astiaa joilla veden lämmittää.

Männä viikonloppuna pojat tulivat seurakseni Mörskälle puuhailemaan. Nurmi lyheni Boschin uudehkolla kelaleikkurilla (joka muuten on huiman paljon parempi valinta tasaiselle nurmikolle, kuin kuhmuraiselle luonnonnurmelle...) ja Boschin (ai kuinka niin oon merkkiuskollinen??) upouudella ja tehokkalla, silti kohtuullisen hiljaisellakin akkutrimmerillä. Kun lelut ovat riittävän houkuttelevat, niin lapsethan saapuvat leikkimään ;)

Leikkurien lisäksi pihamaalla soi myös saha. Pojat halkoivat kuormalavan kahtia ja naputtelivat siihen jalat terassin portaikon mukaisilla mitoilla. Kyllä kelpasi mamman iltasella tiskailla kalliolla seisten ja päivän aherruksista ilta-auringossa nautiskellen! Yhtään ei haitannut se että tiskivesi vielä toistaiseksi lämpiää ihan vaan auringon avulla...

Päällimmäisessä kuvassa kuivuu tiskien lisäksi myös ulkomaalauksen toinen ja vihdoin viimeinen se viimeinen kerros. Alla alkaa olla jo kovin kuivaa. Kaikki paitsi hortensia, joka oli ottanut viikolla siipeensä joko myrskytuulesta, kylmyydestä tai kuivuudesta, ja päästänyt melkein kaikki kauniit kukat nuukahtamaan. Sai kunnon tujauksen ravinneliuosta ja kauniita sanoja paijauksen kera. Kyllä nyt vois taas ryhtyä kukoistamaan...

Mä niin rakastan pieniä nikkareitani, jotka loihtivat mamille isoja iloja! Heitin siskokin oli illalla kyläreissulta palatessaan ja kuvat nähdessään aivan ymmyrkäinen veljiensä taidoista. Taitaa olla meidän perheen kaikilla kahdella daamilla tänä kesänä kovat sahausharjoitukset käynnissä Kivinokassa...