Soft Cotton

Suorastaan hymyilytti uusimpaan pussukkaan purnukoita nakellessa tuo rasvatuubin nimi. Puuvillaa olin totta totisesti ommellut, osin tuota pehmeääkin, mutta ei se pehmeys kyllä päällimmäisenä mielessä vilkkunut tämän työn valmistuttua. Kaksi neulaa olin työn aikana katkonut ja ompelulankaakin ihan ärsyyntymiseen saakka! Sai nyt kuitenkin jäädä kuvausrekvisiitaksi tuokin ystävältä lahjaksi saatu mainio ihovoidetuubi, koska oli niin sävyyn sopivainen :)

Neulat olivat työn valmistuessa villisti sinkoilleet poikki, kun paksun vetskarin ja jopa nelinkertaisen työn yli hurauttelin päätysaumaa. Kaiken kaikkiaan 13 kerroksen läpi siis, koska tilkussa on tilkkupinta, vanu ja taustakangas, joka samalla toimii pussin vuorina. 1+(4*3)=13... Se mikä Singerille tuntui kuitenkin suurimman rasitteen tässä hommassa antavan, oli nuo farkkukankaiset kohdat, jotka kieltämättä eivät oikein toimineet tässä mallissa.

Olin farkkukeskustaisia ja kukkareunaisia blokkeja ommellut jo vinon pinon aivan muuhun työhön, ja sitten  vasta tajunnut ettei paksu farkku lainkaan pelitä siinä suunnitelmassa. Blokit olivat lentäneet tilkkuloodaan odottelemaan uutta päivänvaloon pääsyä. Nyt sitten pussukkaompeluinnossa ajattelin tuhota niitä tähän, ja suitsaitsukkelaan pussukoittaa koko suvun jouluna, but noup, ei toimi!

Jouluun työssä kyllä vähän viittaa tuo epäsymmetrisen ristin malliin tehty tikkaus, mutta jäänee nyt sitten tämä hengellinen osuus joulustani uupumaan. Eikä näemmä jää epäsymmetria vain tikkaukseen tässä työssä!!

Hassua miten asioita näkeekään kuvasta aivan erilailla kuin paljain silmin katsellessa; koko työn olen hurautellut vauhdilla kasaan tajuamatta että toisen reunan kukkakaistale ennen vaaleansinikukkaista vetskarinkiinnityskaistaletta (josta myös vuori valmistui) on paljon toista vastaavaa kapeampi. Moka valmista pintaa ohjeen kokoon, 33*33 cm, pienentäessä, vaikka kaikista reunoista leikkasinkin. Hömph, tohelo minä!

Mitäköhän näistä blokeista keksis??

Niitä kun on melkoinen pino vielä...