torstai 1. lokakuuta 2015

Kaipuu keskustaan

Nyt se sitten iski, aivan äkkiarvaamatta. Ilman minkäänlaista etukäteisoireilua. Vahvana kuin syysflunssa! Punavuoresta lähdin 15 kuukautta sitten. Onnellisena karistin pölyt jaloistani ja kyselijöille vastasin etten todellakaan kaipaile sinne takaisin. Niin ahdistavia olivat viimeiset kuukaudet siellä olleet perheen hajotessa ja lasten lapsuudenkodin tyhjentyessä hmm... avaraksi.

Muutto Kallioon tuntui paluulta tutuille kotikulmille ja turvalliselta uuden ajan alulta. Siellä oli esikoisen kanssa käyty neuvolassa, istuttu hiekkalaatikoilla ja opeteltu luistelemaan. Silti kaikki oli nyt erilaista kuin silloin; perheessä pari lasta lisää ja puoliso poistanut itsensä remmistä, kotikin hieman eri kulmalla Kalliota kuin aiemmin. Nautin korkealla sijainneen kodin valosta ja avaruudesta sekä hyvistä lenkkimaastoista Töölönlahden ympärillä sauvottuani itkun sumentamin silmin itseni uuvuksiin pitkin poikin Kaivarin rantoja. Julkinen liikenne toimi loistavasti, ja jalan sekä fillarilla pääsi hujauksessa vanhoille menomestoille.

Jouluksi muutimme uuteen, ihanaan kotiin. Nyt homma alkoi tuntua jo melkein lähiöelämältä, vaikka ratikka edelleenkin tuo meidät niin kotiin kuin keskustaan. Enää ei kuitenkaan lähdetä ex tempore kumpaankaan suuntaan, ja se vaatii totuttelua. Ruokakauppaankin meno pitää suunnitella ja sinne suunnata mummokärryn kanssa, koska etäisyyttä lähikauppaan on enemmän kuin kertaakaan Helsingissä (jonka muuten ihan äskettäin tajusin muuttuneen mulle 21 vuodessa vihdoin Stadiksi Hesan sijaan) asuessani ja niinpä ostoksiakin tehdään useammaksi päiväksi kerralla. Elokuvissa olen nykyisestä kodista käynyt kait vain kerran, kun ennen kävelin sisään leffateatteriin jos sattui vaan sopiva näytösaika kohdalle.

Eilisen päivän vietin Kruununhaassa Tieteiden talolla. Niin kaunis paikka, kannattaa tehdä tikusta asiaa ja suunnata Kirkkokadulle vaikkapa vaan talon Tiedekahvilaan lounaalle. Koulutuspäivän tauolla oli aikaa kauniissa rappukäytävässä ihailla kantakaupungin kauneutta vastapäisessä talossa. Meinasi itku tulla halusta kantaa omat parvekekasvit ihan mille vain näistä parvekkeista ja päästä taas pistäytymään kotimatkalla kivijalkapuodeissa!

 
Mun tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat kertaheitolla! En todellakaan ole enää sitten aikoinaan siirtymässä vielä vehreämpien ulkoilumaastojen läheisyyteen, vaan palaamassa kiviseen keskustaan. Aah, muuttointo syyhyttää jo nyt sormia vaikkei asia todellakaan ole aivan lähivuosien ohjelmanumero.
 
Nyt pitää psyykata itsensä vaan taas nauttimaan siitä ihanuudesta joka on tällä hetkellä mun ja muksujen kiva koto, ja unohtaa kaiken maailman pohjapiirustukset ja remppasuunnitelmat toviksi. Niin kutkuttavia kuin ne ovatkin. Ehkä mulla onkin vaikeuksia elää jo toisessa kodissa, jota en ole perusteellisesti remontoinut ennen siihen asettumista..?
 
Anyway, lempeää lokakuuta, ystävät!
 
 

12 kommenttia:

  1. Keskustan kaipuu iskee tuon tuosta täällä pohjoisen perukoillakin. Onneksi on juna, jolla pääsee vartissa keskustaan. Keskustan vanhoissa taloissa on sitä jotain, mitä ei näissä ohutseinäisissä lähiötaloissa ole. Kattokin on niin matalalla. No, onneksi on se katto : )

    VastaaPoista
  2. Mä oon jo niin lähiöotynyt, etten varmaan täältä lähde minnekään. Tai jos niin vielä syvemmälle metsiin :D Pakko kyllä totuuden nimissä sanoa, että joskus keskustassa käydessä mieleen saattaa hiipiä ajatus, jos... Mutta vain hetkeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tuntee kotikulmat kodikseen :)

      Poista
  3. Ymmärrän. Nyt kun asuu täällä "ihmisten ilmoilla", toisin kuin Espoossa, niin kaikki tuntuu helpolta...ja kaikki on lähellä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in... Sun "ihmisten ilmoilla" on kyllä niiiiin eri mittakaavassa kun Espoo :D

      Poista
  4. Terveisiä metsästä, mikään palvelu ei ole vieressä, kenenkään valoja ei näy meille. Ihanaa, että niin moni rakastaa asua kaupungissa, ja joku saa asua noissa ihanissa taloissakin, ja me saamme jatkaa tätä eloa täällä. (Lähimpään kauppaan hurauttaa kuitenkin alle kymmenessä minuutissa, ja talvisaikaan työmatkani parhaimmin hoidettu ja aurattu tieosuus alkaa kotipihasta ja päättyy kaupungin hoitamaan osuuteen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, puolensa ja puolensa aina asioissa ja huippua että voi valita sen itselle mieluisimman. Sulla on hyvä talkkari :)

      Poista
  5. Kallion kulmat on lähinnä keskustaa missä koti on ollut, sieltä muuttokuorma kulki noin 15 km päähän, mutta sen jälkeen jokainen muuttoauto on ajanut lähemmäs keskustaa, toivoa on vielä senkin haaveen totetumisesta, että saisi hakea kivijalkaleipomosta viikonloppuaamuna tuoretta leipää aamiaispöytään! Tällä hetkellä on meriteitse lyhyempi matka Kauppatorille kuin kumipyörillä, puuttuu vain se vene, ehkä senkin aika koittaa! Haaveita ja unelmia on hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niitä on hyvä olla! Punavuoressa pyyhälsimme muksujen kanssa yöpit päällä korttelin kulmalle Kannistolle aamiaisleipien ja -croissantien noutoon :) Saatettiin olla paikallisia kummajaisia...

      Poista
    2. Mäkin olen liihottanut pitkin pihoja yömekossa - en leipää hakemassa aamulla, vaan keskellä yötä vatsatautisen koiran kanssa, eihän siitä henkisesti pitkä matka olisi croisantteja hakemaan... 😉

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)