Kiertelimme jokunen vuosi sitten tiiviisti asuntoesittelyissä. Yksikään kohde ei muksuja miellyttänyt, koska niissä kodeissa oli aina muiden ihmisten tavaroita... Asiasta puhuttiin monesti ja pitkään, ja silti unelmakotia ei vaan löytynyt.
Lomamatkalla poikkesimme Sääksmäellä kuvanveistäjä Emil Wikströmin Visavuoressa. Kapusin vasta pihapolkua kohden taloa, kun kuopus jo juoksi iloisesti pomppelehtien vastaan ja huusi kaukaa "Äiti, tää on kiva koti! Tänne mä voin muuttaa." Jostain kumman syystä muiden tavarat tuossa kodissa eivät häntä haitanneet ;) Itse olin tyytyväinen että olimme aamun ensimmäiset asiakkaat, eikä kovin moni turisti päässyt hetkeä todistamaan. Hetkeä joka säilyy rakkaana muistona, ja johon aika ajoin nauraen palataan <3
Mulle vastaava kokemus on arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen perheiden henkeäsalpaavan uljas kommuuni Kirkkonummella Vitträsk-järven rannalla. Alakoululaisena vierailin siellä ensimmäisen kerran, ja aikuisena muutama visiitti lisää on heille tullut tehtyä. Joka kerta tunne on säilynyt: tänne mä voisin muuttaa!
Lomamatkalla poikkesimme Sääksmäellä kuvanveistäjä Emil Wikströmin Visavuoressa. Kapusin vasta pihapolkua kohden taloa, kun kuopus jo juoksi iloisesti pomppelehtien vastaan ja huusi kaukaa "Äiti, tää on kiva koti! Tänne mä voin muuttaa." Jostain kumman syystä muiden tavarat tuossa kodissa eivät häntä haitanneet ;) Itse olin tyytyväinen että olimme aamun ensimmäiset asiakkaat, eikä kovin moni turisti päässyt hetkeä todistamaan. Hetkeä joka säilyy rakkaana muistona, ja johon aika ajoin nauraen palataan <3
Mulle vastaava kokemus on arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen perheiden henkeäsalpaavan uljas kommuuni Kirkkonummella Vitträsk-järven rannalla. Alakoululaisena vierailin siellä ensimmäisen kerran, ja aikuisena muutama visiitti lisää on heille tullut tehtyä. Joka kerta tunne on säilynyt: tänne mä voisin muuttaa!
Linkki ja kuvat puhukoot puolestani. Mä jatkan unelmointia. Yhtään ei unelmia tuonut lähemmäs maanpintaa se että seuraavana iltana kävelyllä Porvoossa vastaan tuli kolme taloa joista huokailimme "ihan samaa tyyliä kuin..." Eikä todellakaan sekään että lenkkiseuralainen pystyi kertomaan noiden talojen myyntihintoja niin markoissa kuin euroissa. Onneksi mulla on visio kirkkaana: paluu Helsingin kantakaupunkiin.
... Ehkä...
No, unelmia pitää olla ja niitä voi koko ajan vaihdella ja ottaa uusia unelmia. Niinku semmoisia rinnakkaisunelmia vaikka jollekin talolle. Mutta kohti keskustaa on hyvä unelma!
VastaaPoistaTotta joo! Eikä kait sekään tahtia haittaa vaikka unelmat vaihtuisivat vauhdilla niin kauan kuin ovat kaukaisia unelmia eivätkä millään tavoin siirtymässä vielä suunnitelmaksi toteutuksesta puhumattakaan :)
PoistaHvitträskissä käydessäni minullakin oli tunne, että tänne voisin muuttaa! Ihana paikka!
VastaaPoistaAinakin olisi iso työhuone ja paljon luonnonvaloa, sekä ihana puutarha.
Niin ihana paikka <3. Kyllä olisi, kuntoakin kohottavan rantasaunottelun lisäksi ;)
PoistaKaunis talo! Ei ollenkaan perinteinen suomalainen koti. Huh, aika paljon olisi lumitöitä ja ruohon leikkuuta...
VastaaPoistaTotta, puhuimmekin siitä että aivan kuin olisi ulkomailla. Ja silti melkoista kansallisromantiikkaa huokuva paikka :)
PoistaJeps, kiinteistönhoidolliset puuhat pitäisivät kiireisenä! Mietittiin myös aikaa jolloin talot lämpenivät uuneilla; on siinä saanut puita pilkkoa ja kanniskella melkoisesti!