Se tunne kun maratonkokouspäivän viimetunneilla alkaa räpläämään stressilelun tavoin aamulla kaulaansa ripustamaa medaljonkia, jota ei ole käyttänyt vuosiin, räpsäyttelee kantta auki-kiinni-auki-kiinni-auki, vilkaisee jossain välissä käsiinsä ja huomaa tuijottavansa exäänsä!!! Tai siis valokuvaa exästä, jonka exä itse on aikoinaan valinnut ja omin kätösin askarrellut medaljongin sisälle salaa yllätyksenä. Kun ei kuulemma sopinut riiputtaa kaunista korua ihan vain korun itsensä vuoksi kaulassa...
Se tunne kun kesken kokouksen meinaa lennähtää pallilta, mutta vaan sulkeekin medaljongin vaivihkaa, jatkaa pöytiksen näpyttelyä ja jättää kuvan paikalleen.
Se tunne kun kesken kokouksen meinaa lennähtää pallilta, mutta vaan sulkeekin medaljongin vaivihkaa, jatkaa pöytiksen näpyttelyä ja jättää kuvan paikalleen.
Avioeroaminen on kyllä niin yllätyksiä täynnään!!!
o-ou. Taitaa tulla puhdistus medaljongin sisuksiin.
VastaaPoista