tiistai 8. maaliskuuta 2016

Vattuu ja lanttuu

Uunilämpimät terveiset hyvä äiti -osastolta! Siis paikasta jonne pääsee leipomalla ja laittamalla lapsosilleen ruokaa omin pikku kätösin vaihteluna einesten kaupasta  kotiin roikottamiselle...

Kaappiin oli jäänyt pyörimään vadelmalla höystetty kaurahiutalepaketti, joka ei oikein maistunut meidän pesueen puuroja nautiskeleville naisille. Maistuu puuro kyllä ja vadelmat varsinkin kyllä, hiutaleet ja vatut kilpailijankin sekoittamina, mutta tämä plaatu vaan kun ei, niin ei. Liian suolaista puuroksi minun makuun, liian "jotenkin outoa" neidin makuun...

Niinpä päätin tehdä uuden leipäleipomuksen kovaonnisen kattilaleivän päälle. Pitkään olinkin taas jo himoinnut uunilämmintä leipää, mutta sellaisen nautiskelun kalenteri oli vain lykännyt kovin pitkälle. Mutta viikonloppuna sekin aika vihdoin koitti! Googlasin kauraleivän reseptin ja tartuin vadelmaiseen purnukkaani. Sitten leivoin, kohotin, odotin ja vaivuin välillä epäuskoonkin. Lopuksi herkuttelin elämäni parhaalla vattuleivällä. Myös elämäni ekalla, muttei todellakaan vikalla sellaisella.


Hellapoliisin blogista löytyi resepti helppoon ja ilmeisen suosittuun kauraleipään. Sitä sitten soveltelin itsekseni seuraavanlaiseksi:
 
3 dl vadelmaisia kaurahiutaleita
1 dl tattarijauhoja
(koska halusin tuhota blineistä jääneen kovin vajaan paketin)
3 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
3 dl vettä
1 muna (JUU-U, en tosin tiedä miksi...) 
 
voiteluun:
0,5 dl vettä
1 rkl siirappia

Sekoitin illalla kattilassa kaurahiutaleet, jauhot, suolan ja kuivahiivan keskenään. Rikoin joukkoon munan ja lisäsin 42-asteisen veden. Paitsi että oli kyllä kuumempaa ja saattoi vähän polttaa hiivasta tehoja... Sekoitin koko hoidon tasaiseksi ja annoin kohota huoneenlämmössä kannen alla 1/2 tuntia.

Sitten nostin kattilan kansineen jääkaappiin yöpuulle. Aamulla nostin hellan kulmalle sen lämpenemään uunin lämpenemisen ajaksi. Vuorasin pyöreän luottovuokani leivinpaperilla ja kaavin taikinan paperin päälle. Ripottelin pinnalle hieman jauhoja. Paistoin 200-asteisen uunin alatasolla 30 minuuttia. Voitelin kuuman leivän vesi-siirappiseoksella ja paistoin vielä viitisen minuuttia. Annoin leivän jäähtyä hetken rapean kuoren toivossa, nostin sen papereineen vuoasta leikkuulaudalle, leikkelin paloiksi kaffen ropistessa kannuun ja herätellessä viimeisetkin aamu-uniset tuotosten huumaavilla yhteistuoksuilla kömpimään aamiaispöytään.

Leipäherkutteluista innostuneena jatkoin keittiöhengettären hommia lounaankin merkeissä. Pitkään oli ollut ajatuksissa juurespihvien valmistaminen ihan itse, koska kaikki niitä hyvällä halulla vetelemme, mutta niin vaan oli sekin homma jäänyt toteuttamatta. Pyhään saakka. Niin helppoa ja herkullista oli tämäkin, että jatkossa näitä meillä syödään kyllä ihan alvariinsa...
 
 
Googlasin parit juurespihviohjeet ja niitä sitten vapaasti soveltaen sekoittelin oman version asiasta. Raastoin ½ lantun, 4 porkkanaa ja 4 keskikokoista perunaa. Lisäsin pari desiä blineiltä jäänyttä punasipulisilppua sekaan. Maustoin paprikajauheella ja suolatilkalla. Sekoitin 4 munaa ja samoten blineistä jäänyttä ranskankermaa noin 2 dl keskenään ja lisäsin ne raasteeseen. Hömpsäytin perunajauhopurkin tyhjäksi (oisko ollut vajaa desi jauhoja pohjalla?) seokseen ja sekoittelin tasaiseksi massaksi, josta kämmenien välissä litistelin 12 kpl isoja pihvejä, joita paistoin pellillä 225 asteessa 20 minuuttia.

Lopun raastetaikinan, joka oli hyvin liemekäs, käytin sekoittamalla siihen pari pakettia jauhelihaa ja leipoen niistä uunipannullisen isoja juures-lihapullia. Näin näppärästi valmistui ainekset pariinkin isoon ateriaan ja muutamiin tukeviin iltapaloihin, joita urheilevat pojat mättävät melkoisella ruoan kulutuksella. Voitte uskoa että kotona tuoksui taivaallisen hyvältä! Lapsosetkin kilvan kehuivat pihvejä ja pullia <3

Illan tullen keittelin vielä kupposen teetä ja nautiskelin sen kanssa viimeiset palat tuoretta vadelmaleipää. Herkkua se oli edelleen, mutta uunilämpimänä tämä oli aivan superherkkua.

 
Näitä tulee saletisti tehtyä toistekin!

 

6 kommenttia:

  1. Melkein tuli tuoksu tänne asti. Kyllä omaleipoma leipä on ihan parasta. Se vaan ei säily kauan. Ei siksi, että pilaantuisi, vaan se tulee syödyksi nopeasti pois. Juurespihvejä ovat varmasti myös herkkua, tänään tyydyn miehen kokkaukseen. Kun ei se muuten tule, niin ruoan nimessä ainakin; kesäkeittoa! Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että melkein tulvahti herkkutuoksu nenään! Leivän säilyvyys tosiaan on ongelma... tai sitten syömällä ratkaistu sellainen ;) Sulla on varsinainen Naistenpäivänpalvelu siellä, ihanaa ja ilo irti kesäkeiton nautiskelusta!

      Poista
  2. Leipominen ja ruuan laitto on oikeastaan ihan kivaa mutta se moodi on ollut vähän kadoksissa. Aloitus vaatii hurjan ponnistuksen. Leipäsi näyttää ihanalta ja pihvitkin niin terveellisiltä. Hyvä sinä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika Rahikaisella... tai ainakin mulla! Niinpä se sitten olikin ihan hurjan palkitsevaa kun taas alkuun pääsi, toivottavasti sinäkin pian :) Jospa aloittelisit leivästä jonka tuoksutkin niin palkitsevat jo paiston aikana..?

      Poista
  3. Vadelmat ovat suosikkimarjojani! On varmasti ollut herkullista. Tunnen miten suu napsaa tuosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli nannaa! Tiedät mitä lisää siis pakata laukkuun täältä taas aikanaan jonkun loman lopuksi niille kulmille lennellessäsi! Tai pyytää tuliaisiksi ;)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)