"Hei hei lapsi, nähdään sitten kun olet aikuinen!"
Tällä kertaa täysin erilainen mukavan loppuviikon toivottelu mamin rakkaalle pikkupojalle.
Yksi avioeroamisen täyspaskoista puolista pläjähti taas päin näköä. Kun on 18 tuntia synnyttänyt maailmaan lastaan, tuntuu kohtuuttomalta ettei saa olla mukana jakamassa sitäkin hetkeä kun äidin vauva saavuttaa 18 vuoden iän ja muuttuu samalla (juridisesti) lapsesta aikuiseksi.
Tuon tärkeän hetken saakin lapsen kanssa jakaa vanhemmista vain hän jota 18 vuotta sitten kätilöt kehottivat pötköttelemään vaihtoehtona pyörtymiselle. Raskaan työn tehneelle vanhemmalle jää nyt mahdollisuus tavata lastenvalvojaa, kun täysi-ikäisyyden myötä elatusapuvelvollisuus toisella vanhemmalla päättyy.
Kuinkahan kauan näitä märkiä rättejä päin näköä sateleekaan? Näitä rättejä, joita ei oikein edes tajua tulevan vastaan ennen kuin ne kipeästi pläjähtävät naamalle. Kuinka monin tavoin voikaan vielä tuntea itsensä ulkopuoliseksi omassa elämässään??
Tasan ei käy onnenpäivät. En ehkä muistanut ihan oikein tuotakaan sanontaa, mutta ajatuksen varmaan ymmärrät.
VastaaPoistaAjatuksen ymmärrän ja juuri noin sen tässä kuuluukin kuulua :)
PoistaVaikka et fyysisesti samassa paikassa huomenna ole, niin pojan ajatuksissa ihan varmasti olet. Ihan kuten olet joka ikinen päivä, arkena ja juhlana. Lämpimät ajatukset ja rakkaus, se on side, jota mikään juridinen määräys ei kumoa <3
VastaaPoistaHalauksia <3
Halaus minultakin. <3 Hyvin on muistissani vielä se päivä, kun sain viestiä esikoisenne syntymästä. Onko siitä oikeasti jo noin kauhean kauan
VastaaPoistaKiitos, tulee tarpeeseen <3 Kyllä, niin hurjan kauan siitä on, mutta onneksi vielä muistamme kumpikin sen verran taaksepäin ;)
Poista