25.6.17

Tarakkaviini

Kyykkyviinit on kuulkaa nyt niiiin last season!!
Tarakkaviini on tän kesän juttu!



Ainakin Villa Mörskällä.
Sattuneesta syystä ;)


21.6.17

Nokkosta tarjolla

Kevään ja alkukesän olen taas keräillyt varsinaista c-vitamiini- ja rautapommia, nokkosta, tarjolle ja talteen. Hortoilu mökkimaastossa jos mikä on hauskaa, niin omassa rauhassa kuin silloin kun siihen saa innostettua lapsen mukaan <3 


Vieraille olen syöttänyt villiyrttipiiraita, jossa nokkosen lisäksi on poimulehteä ja ketunleipää. Nämä ryöppäsin tuoreeltaan ja leivoin piirakoihin fetan kanssa. Kiitosta sitten niitin maistuvasta pinaattipiiraasta ;).


Nyt on horttakorillinen kuivumassa auringolta suojaisassa paikassa samaisen auringon suorastaan kuumaksi lämmittämässä mökissä hellanluukusta roikkuen, ja kaasujääkaapin päällä kaapin tuottamassa lämmössä toinen erä. Lisää pitää silti vielä kerätä ja paljon, jotta talven smoothieterästeet riittävät kevään valjuun kauteen saakka meitä ravitsemaan ja energisoimaan.


Lapsi vei muutama hetki sitten äiteen pizzalle Puttesiin, ja nauroi pöydässä arvanneensa äidin tilauksen välittömästi listan nähdessään. Oli kyllä elämäni paras nokkosherkku! Hyvin tuhdit juustotkin tekivät kunniaa nokkoselle, joka puolestaan edes vähän tasapainotti kokonaisuuden terveellisyyttä ja ravintoarvoja...


Ihanaa että Putte's pizzan väkikin on hurahtanut lempivilliyrttiini.
Suosittelen!
 
 

19.6.17

Purkkiruokaa

Olen niitä äitejä, jotka ovat itse keittäneet soseet vauvoilleen. Alkuun pakastellut annoksia jääpalamuoteissa sopivan kokoisina maisteluerinä pikkumasuille, sittemmin jo ihan pakasterasiallisina. Tästä puuhastelusta on seurannut mm. seuraavia juttuja:
  • lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet normaaleiksi kooltaan, aivot toimivat hyvin mm. kalanrasvalla ravittuina ja ruoka-aineallergioita tai suolistosairauksia ei meillä ole riesana koskaan ollut
  • äiti on saanut tuntea olevansa hyvä äiti
  • kaupan purkkiruoat ovat olleet lapsille eksoottista herkkua, jota usein yhteisillä kauppareissuilla kovaan ääneen pyysivät tyyliin äiti pliis, pliis, oo niin kiltti...
Nykyäänhän purkkiruokia on jopa kouluikäisille, joten mankumista kesti useampikin vuosi... Kieltämättä kannan yhä edelleen silloin tällöin mangososeita kotiin, joten purkkeja kyllä kertyy nurkkiin.

Viime aikoina on näkynyt mitä erilaisimpia herkkuja puuroista smoothieiden kautta kakkuihin pakattuna pieniin lasipurkkeihin, ja siitä idea lähti päässäni kypsymään... Lopputulos oli sitten se että rapsuttelin etikettiliimatahrat kotoa löytyvien purkkien kyljistä, ja kevään ylioppilas, suuri purkkiruoan ystävä, söi yhden kakuistaan pilttipurkista!

Triplasuklainen, tulkinnasta riippuen jopa viisisuklainen juustokakku sai pohjakseen gluteiinittomia suklaakeksejä murskattuna. Voita ei tarvittu nyt sidosaineeksi purkin pohjalle. Tämän päälle tuli maidoton tumma kerros juustokakkua tummalla suklaalla ja raakasuklaalla maustettuna. Sen päälle vaaleampi kerros minttusuklaista täytettä, ja pinnalle vielä kaakaonibsejä. Sangen helposti toteutettu viljaton ja maidoton herkku, joka sopi kaikille vieraille.


Herkkuja oli helppo säilöä jääkaappiin useampikin kerros päällekkäin, kun kiersin purkkien kannet paikoilleen. Kannet myös pitivät herkut kylminä tarjoilupöydässä ihanan aurinkoisena päivänä.


Sen verran eksoottiselta kait tuntui vuorostaan monesta aikuisesta vauvanruokapurkit juhlassa, että kaikki eivät tohtineet juustokakkuaan purkista nauttia, ja niitä jäikin runsaasta vierasmäärästä huolimatta yli. Mutta mikä olisikaan sitten ollut ihanampaa kuin juhlien jälkeisenä päivänä hypätä fillarin selkään ja polkea mökille toipumaan juhlahumusta kakkupurkki eväänä? En keksi. Kyllä vaan maistui purkkikakku hyvälle aurinkotuolissakin!


Herkkua kesää ystävät!

 

13.6.17

Mökkitie

Arttu Viskari laulaa sekä kaihoa nostattavasti että korvamatoja tuottavasti mökkitiestä. Joku juttu siinä mökkitiessä on; sen kuopat osaa ennakoida vaikka silmät kiinni, ja eri metsäpätkien vaihtelevat tuoksut tuntee niin sateisina kuin paahteisina päivinä.

Näin mullakin oli asiat kymmeniä vuosia. Tätä nykyä kovin toisin. Mökkitietä ei enää ajeta rallia takapenkillä ilman vöitä isälle vauhtikäskyjä antaen, eikä paineta itse kaasupoljinta omat muksut turvaistuimissa samanlaisesta onnesta hihkuen. Tätä nykyä lastaamme fillarin tarakat ja tangot mökkitarpeistolla, ja nopsasti polkaisemme paikalle. Eksoottisen hauskaa sekin kaiken ekologisuuden ohella.

Viime aikoina vaan mökkitie on nostattanut stressikertoimia. Kuka haluaa polkea karkeassa ja höttöisessä sepelissä rakennustyömaan läpi renkaiden puhkoutumista peläten? En minä ainakaan! Ensi kesänä kaikki on taas onneksi kait jo paremmin tämän asian osalta. Saatamme tuolloin päästä mökille jopa kauppakeskuksen läpi kulkien. Sitä tosin en laske parannukseksi, vain pelkäksi muutokseksi nykyiseen mökkimatkan tekoon.



kesäkuu vuonna -86
meidän sierra oli melkein uus
faija tankkas mutsi pakkasi eväitä
mä istuin jo takapenkillä
hymy korvissa vöihin köytettynä
Dingo lauloi nahkatakkista tyttöä

Ukki kertoi jatkosodasta
siitä alikersantti Rokasta
emmä tuolloin mistään tajunnut
nautin vain lomasta

Faija anna mun ajaa mökkitie
lupaan että saunaan vettä vien
muistan kivet ja kannot tän soratien
mielessäni olin Henri Toivonen
ralli idoli pienten poikien
faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa

Kesä loppui ja mulle kerrottiin
ei tule enään reissuja Evitskogiin
vanhemmat eros ja mökki myytiin
kävin eilen ajamassa mökkitien
muistin että kauemmin se vie
tutut reitit vaihtuneet pintoihin mustiin

Ei ukkikaan kerro enään sodasta
se kasvaa heinää Honkanummella
nyt paremmin ymmärrän tarinan
ja hänen tekojan arvostan

Faija anna mun ajaa mökkitie
lupaan että saunaan vettä vien
muistan kivet ja kannot tän soratien
mielessäni olin Henri Toivonen
ralli idoli pienten poikien
faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa

Kasvatan, kasvatan...

Multa kysellään usein mitä kaikkea kasvatankaan Mörskällä. Mua aina ihmetyttää kysymys, koska merenrantahuvilani sijaitsee luonnonmukaisella virkistysalueella, jossa ei sais kasvattaa mitään. Paitsi ehkä lapsia, mutta en mä sitä halua siellä tehdä.

Ehkä se sit vaan kuuluu asiaan että puutarhurilta kysellään sellaista. Tai sitten kysyjät mieltävät luonnon yhdeksi suureksi viljelykseksi?! Siltä pohjalta voinkin sit listata kasvateltaviini keppien lisäksi heinät, villivatut, niittykukat, nokkoset, vuohenputket, kukkineet narsissit ja värivalot.




Lopputuloksena kumpikin keskustelun osapuoli on hämmentynyt, toinen kysymyksestä ja toinen vastauksesta. Onneksi hämmennys ei haittaa mun kukoistavia kasvatettaviani. Tää alkukesän vihreys ja vehreys vaan on jotain niin uskomattoman ihanaa!!!

Noo, oikeasti en kasvata keppejä, vaan niillä yritän varjella krasseja, sokeriherneitä ja lehtikaaleja päätymästä peurojen herkuksi. Kätevällä emännällä on keinonsa ;)