Alkukesästä lueskelin (HS 30.6.) rakkausvalmentaja Heidi Valastin haastattelua. Haastattelun loppuosa oli omakohtaisesti koskettavin, olinhan käynyt "juhlimassa" 20-vuotista parisuhdetta Roomassa saakka vain viikko sen jälkeen kun silloinen puolisoni oli paljastanut viettäneensä jo pidemmän aikaa salattua kaksoiselämää, ja kuinka sen seurauksena vietin viimeisen yhteisen hääpäivämme yksin hänen lomaillessa uusimman sydämen valittunsa kanssa.
Koin silloin ja monesti sen jälkeen surkeaa epäonnistumista; kuinka olimmekaan voineet sössiä täydellisen suhteen, täydellisen liiton ja täydellisen perheen?? Sittemmin olen oppinut ja tajunnut ettei se homma ihan niin mennytkään kuin aluksi ajattelin, vaan syitä oli monia ja paljon hyvää onneksi jäi jäljelle. Valastin kommentti nosti silti ihanasti vieläkin ajoittain surulliseksi painuvaa mieltä. Sössimisen sijaan olimmekin saavuttaneet paljon. Se lämmitti ja lohdutti.
Koin silloin ja monesti sen jälkeen surkeaa epäonnistumista; kuinka olimmekaan voineet sössiä täydellisen suhteen, täydellisen liiton ja täydellisen perheen?? Sittemmin olen oppinut ja tajunnut ettei se homma ihan niin mennytkään kuin aluksi ajattelin, vaan syitä oli monia ja paljon hyvää onneksi jäi jäljelle. Valastin kommentti nosti silti ihanasti vieläkin ajoittain surulliseksi painuvaa mieltä. Sössimisen sijaan olimmekin saavuttaneet paljon. Se lämmitti ja lohdutti.
Valasti on oikeassa. Se on todella saavutus, muista se aina.
VastaaPoistaHaluan muistaa. Aina.
PoistaJa uusi, onnellisempi saavutus voi olla luvassa. Vielä on paljon aikaa. Seuraavalla kerralla 40 yhteistä vuotta ja vähän toisenlainen ero... <3
VastaaPoistaSen toivossa :)
Poista