10.8.16

Lasiharavat

Tämä tarina on sitten tosi, toisin kuin stoori Tuhkimosta lasikenkineen. Tämä juttu kertoo puutarhurista, jolla oli suorastaan loistoidea ja vähän säilytystilaa. Niinpä puutarhuri meni ja osti haravanpäitä, valjasti veljensä ja lapsukaisensa porapojiksi ja sai elämänsä upeimmat viinilasitelineet merenrantahuvilalleen ihan noin vain ja suitsait sukkelaan.


Tänään olisi 20-vuotishääpäivä, mutta koskei nyt olekaan, ei skumppalaseillekaan ole kilistelytarvetta, vaan ne saavat ihanasti sisustaa Mörskän seinää. Paistaa se päivä kuulkaa risukasaankin ;) Päiväni prinsessana oli ja meni, mutta elo onneksi jatkuu rinsessallisena!

Tässäkin tarinassa on pienestä alavireestä huolimatta Tuhkimo-sadun tapaan myös se onnellinen loppu: puutarhuri sai idean toteutukseen (vihdoin ja viimein, sillä haravat on hankittu jo viime kesänä...), lasit arvoisensa paikan, veli huomasi lahjaksi tuomalleen akkuporakoneelle olleen suorastaan akuutti tarve, lapsi pääsi perehtymään porauksen saloihin alan aivan maailman parhaan ohjaajan kanssa ja kaiken tämän ohessa eno ja poju saivat kivan yhteisen ylläripuuhan hienolla lopputuloksella ja kiitokset työstä isommankin yleisön ylistyssanoilla.

Että voikin ihminen olla onnellinen lasiharavoistaan!
Niin ja tietenkin uudesta porakoneesta...



 

12 kommenttia:

  1. Ihana haravaidea! Taidan napata sen mökille, kunhan vaan löydän ne haravat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä :) Mä muistelen ostaneeni noi CO:lta, rautakaupoissakin kiertelin pitkien rautaharavien toivossa kun ensin suunnittelin kattavani niillä ikkunan yläreunan ja sitten ripustavani lasirivistön "verhokapaksi".

      Poista
  2. Wau, mahtava idea ja ihana tarina!

    VastaaPoista
  3. Oikea loisto-idea!

    VastaaPoista
  4. Huippujuttu! Pitää kai ruveta kyselemän kylältä, löytyisikö jonkun aitoista tai varastoista sellaista pitkää (leveää?) heinäharavaa, jota käytettiin heinätöissä ainakin joskus 70-luvulla, ja tietenkin sinisenä. Se passaisi hyvin kesäkyökin seinälle, eikä muovisena edesruostuisi ulkoilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, juu, leveä oli mullakin ajatuksena :). Mä en sellaisia Helsingin keskustasta löytänyt, mutta toivottavasti sun tiedustelut tuottavat tulosta! Kuvia sitten, kiitos...

      Poista
    2. Ei löytynyt täältäkään, ei sinistä eikä punaista. Kyläläisillä on välillä hauskaa näiden minun kyselyitteni kanssa. Nyt suunnittelen yhden vanhan oman rautaharavan ruostuttamista lasitelineeksi...

      Poista
    3. Voi, ois lystiä olla kylällänne "kärpäsenä katossa"! Ruosteisesta tulee upea teline!!

      Poista
  5. Upea idea, näyttävät tosi kivoilta tuolla seinällä. Ja ovat sopivasti käden ulottuvilla, kun tarve tulee, ja kyllä se pian tulee, vaikkei postauspäivänä fiiliksiä ollutkaan. Onneksi aika kuluu ja elo jatkuu, ja pian näiden päivien merkitys haalistuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mäkin tykkään noista aivan valtavasti!. Käyttöfiilistä ja -tarvetta odotellen, uskon aivan varmasti että niitä vielä tulee <3

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)